Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen Suomessa syntyi uusi tapa puhua sodasta ja veteraaneista. Uusisänmaallisuus toi esiin torjuntavoiton ja sankaruuden teemoja, ja veteraanit alettiin nähdä “suurimpana sukupolvena”. Samalla sodan muistaminen nousi ruohonjuuritason muistamisesta valtiolliseksi toiminnaksi, jossa korostuivat juhlat, kunnianosoitukset ja sankarilliset yksilöt. Muutoksessa ei ollut kyse aiemman sodasta vaikenemisen murtamisesta, vaan siitä, että sodasta alettiin kertoa uusin painotuksin.