Globaalin lämpenemisen kaltaisten muutosten yhteenkytkeytyminen muodostaa planetaarisen kriisin. Kestävän kehityksen kasvatus on pyrkimys integroida kriisin kohtaaminen osaksi eri oppiaineiden opetusta koulusysteemissä. Tarkastelen planetaarisen kriisin kohtaamisen mahdollisuuksia äidinkielen ja kirjallisuuden oppiaineen opetukseen sisältyvän kirjallisuuspedagogiikan näkökulmasta. Ehdotan luettavaksi tunteita herättäviä ympäristötekstejä, kuten ekologista dystopiaa. Tunteiden herättäminen voi olla merkittävää, sillä pelkkä tiedon lisääminen ei ole riittävää kestävän kehityksen kasvatuksessa.
Hyödynnän artikkelimuotoisessa väitöskirjatutkimuksessani traumatietoista lähestymistapaa, jota on 2000-luvun alusta lähtien sovellettu erilaisissa turvallista vuorovaikutusta korostavissa kohtaamisen käytännöissä. Traumatietoinen kirjallisuuspedagogiikka voi auttaa tuomaan tunnesäätelyn osaksi ympäristötekstien lukemisen käytäntöjä. Nuoret tarvitsevat aikuisen kanssasäätelevää tukea lukemiseen, koska säätelystä vastaavat aivoalueet kehittyvät pitkälle aikuisuuteen saakka. Lukeminen voi herättää voimakkaitakin tunteita.
Nuorten kanssa on tärkeää harjoitella tunteiden säätelyä osana kaikkea opetusta, sillä se voi osaltaan tasata eriarvoisuutta lukutaidon kehittymiseen vaikuttavien taustatekijöiden välillä. Säätelykyky syntyy varhaisessa kiintymyssuhteessa, jossa kasvattajien tulisi lisätä turvallisuuden tunnetta voimakasta valpastumista herättävissä tilanteissa. Kiintymyssuhteiden erilaisuuden vuoksi nuorten välillä voi olla merkittäviäkin eroja säätelytaidoissa. Nuori on voinut oppia suojelemaan itseään torjumalla epämiellyttävät tunnekokemukset. Tämä voi ilmetä haasteena käsitellä tunteita osana lukukokemusta. Sisäisen säätelyn tukeminen on tärkeää, jotta kriisin kohtaaminen on ylipäätään mahdollista luokkahuonetyöskentelyssä.