Suomessa perusopetuksen tavoitteena on edistää koulutuksellista tasa-arvoa, yhdenvertaisuutta ja oikeudenmukaisuutta. Vaikka näitä keskeisiä koulutuspoliittisia tavoitteita pidetään tärkeinä suomalaisessa peruskoulujärjestelmässä, koulut ovat eriytyneet voimakkaasti erityisesti kaupungeissa. Yksi tekijä koulujen eriytymisen taustalla on oppilasvalikointiin kytkeytyvän painotetun opetuksen järjestäminen. Tässä väitöstutkimuksessa tarkastellaan, miten painotettua opetusta järjestetään kaupunkikouluissa Suomessa 2020-luvun alussa ja millaisia haasteita tähän liittyy suhteessa yhtenäisen ja yhdenvertaisen peruskoulun tavoitteeseen. Tutkimus syventää ja täydentää aiempaa kouluvalintapolitiikkaa ja painotettua opetusta tarkastelevaa tutkimusta tuottamalla ajantasaisen kuvauksen painotetun opetuksen järjestämisestä suomalaisen peruskoulutuksen kontekstissa. Tutkimuksen teoreettiset lähtökohdat kytkeytyvät koulutukselliseen tasa-arvoon ja sen lähikäsitteisiin, mitä tarkastellaan suomalaisen peruskoulujärjestelmän ja sen historiallisten kehityskulkujen, kouluvalintapolitiikan sekä bourdieulaisen yhteiskuntaluokkatutkimuksen viitekehyksessä. Väitöstutkimus paikantuu koulutuspolitiikan tutkimuksen, koulutussosiologian ja kasvatustieteen rajapinnoille. Lisäksi tutkimuksessa hyödynnetään opetussuunnitelmatutkimuksessa sekä kaupunkimaantieteessä tehtyjä havaintoja.
Väitöstutkimus rakentuu kolmesta osatutkimuksesta ja yhteenveto-osiosta. Ensimmäisessä osatutkimuksessa tarkasteltiin painotetun opetuksen oppilasvalikointia kuvaavia tekstejä Suomen 12 suurimmassa kaupungissa ja niiden peruskouluissa. Toisessa osatutkimuksessa analysoitiin 12 kaupungin ja niiden peruskoulujen paikallisia opetussuunnitelmia painotetun opetuksen järjestämisestä ja siitä, miten opetussuunnitelmissa rakentuu oikeutus oppilasvalikoinnille. Kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin seitsemässä kaupungissa painotetun opetuksen oppilasvalikoinnin laajuutta ja oppilaiden ryhmittelyä sekä painotettuun opetukseen valikoitumista suhteessa oppilaan koulumatkaan ja asuinpaikan sosioekonomisiin piirteisiin. Lisäksi kolmannessa osatutkimuksessa tarkasteltiin neljässä kaupungissa painotetun opetuksen alueellista sijoittamista kaupunkien kouluverkkoon.
Tutkimusote on monimenetelmällinen eli tutkimuksessa hyödynnetään sekä laadullisia että määrällisiä aineistoja ja menetelmiä. Ensimmäisessä ja toisessa osatutkimuksessa aineistona käytettiin julkisia dokumentteja, jotka kerättiin vuosina 2021–2022 osana opetus- ja kulttuuriministeriön rahoittamia ja Turun yliopistossa toteutettuja tutkimushankkeita. Kolmannessa osatutkimuksessa hyödynnettiin Tilastokeskuksen ja Suomen ympäristökeskuksen tuottamaa yhdyskuntarakenteen seurannan aineistoa (YKR), joka yhdistettiin oppilasrekisteriaineistoon (vuodelta 2021) sekä oppilasalueaineistoon. Väitöstutkimuksen laadullinen aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Määrällisen aineiston analyysiin käytettiin kuvailevaa statistiikkaa ja tilastollista testaamista.
Väitöstutkimuksen tulokset osoittavat, että painotetun opetuksen järjestämisen käytänteet ovat oppilasvalikoinnin, opetussuunnitelmien ja painotetun opetuksen alueellisen sijoittamisen suhteen kaupungeissa moninaisia. Tämä ilmentää painotetun opetuksen järjestämiseen liittyvän normiohjauksen väljyyttä ja korostaa opetuksen järjestäjien ja peruskoulujen merkitystä koulutuspoliittisina toimijoina. Tutkimuksessa tunnistettiin eriarvoistavia käytänteitä painotetun opetuksen järjestämisessä. Hyväosaisten perheiden lapsia suosivat oppilasvalikointikriteerit ja oppilaiden luokkamuotoinen ryhmittely muodostavat erilaisia koululuokkia, mikä erottelee yhteiskuntaluokkasidonnaisesti lapsia ja nuoria eri vertaisryhmiin. Oppilaiden valikointi peruskouluihin haastaa lähikouluperiaatteen toteutumista ja sitä oletusta, että peruskoulu keskeisenä kunnallisena sivistystoimen peruspalveluna on ensisijaisesti tarkoitettu palvelemaan koulun lähialueen lapsia ja nuoria.
Väitöstutkimus esittää, että todellinen mahdollisuus päästä painotettuun opetukseen on vain osalla lapsista ja nuorista, jolloin painotetusta opetuksesta muodostuu eriytymisen reitti jo peruskouluvaiheessa näennäisesti yhtenäisen peruskoulujärjestelmän sisällä. Painotetun opetuksen järjestämisen käytänteet haastavat yhtenäisen ja yhdenvertaisen peruskoulun tavoitetta osallistumalla sosiaalisen eriarvoisuuden ja yhteiskuntaluokkaerojen tuottamiseen ja uusintamiseen. Lisäksi kaupunkien ja koulujen julkisessa viestinnässä painotetusta opetuksesta muodostetaan mielikuvia niin kutsutusta ideaalioppilaan normista eli siitä, kenelle painotettu opetus sopii ja kenen kannattaa painotettuun opetukseen hakea. Samalla tuotetaan niiden oppilaiden ulossulkemista, jotka eivät vastaa asetettua normia. Painotetun opetuksen eriarvoistaviin käytänteisiin tulee puuttua koulutuspoliittisin päätöksin, jotta voidaan ehkäistä koulujen välistä ja sisäistä eriytymistä sekä tukea kaikkien mahdollisuuksia koulutuksessa oppilaiden taustatekijöistä riippumatta.