Keskiajalla kanelia ostettiin Eurooppaan eksoottisilta mauste- ja suitsukekauppiailta. Kaneleiden alkuperä oli tarkkaan varjeltu liikesalaisuus.  Haluttujen mausteiden hankintaa varten varustettiin tutkimusmatkailijoita selvittämään asiaa. Ahkeruus palkittiin, kun 1500-luvulla portugalilaiset löytöretkeilijät saapuivat Ceyloniin eli nykyiseen Sri Lankaan.

Kassiakanelia käytetään leipomoissa, teollisissa valmisruuissa ja säilöntämausteissa. Suomessa ja muualla Euroopassa ceyloninkanelia voidaan pitää ennemmin erikoistuotteena, jonka käyttö teollisuudessa ei ole kovinkaan yleistä. Ruokavirasto on tutkinut, että Suomessa myytävä kaneli on pääasiassa kassiakanelia (Cinnamomum cassia, Cinnamomum aromaticum tai Cinnamomum burmannii), joka sisältää kumariinia tavallisimmin 2–3 mg/g. Harvinaisemmassa ja kalliimmassa ceyloninkanelissa (Cinnamomum zeylanicum) kumariinipitoisuudet ovat pienempiä. Ruokavirasto varoittaa, että kanelin säännöllinen käyttö ei ole suositeltavaa.