Rikollisuus on viime vuosina noussut laajaa kiinnostusta herättäväksi aiheeksi ja siten korkealle yhteiskunnan asialistalla. Samalla kysymys siitä, miten rikollisuutta voidaan torjua, on noussut polttavaksi. Näin myös kriminaalipolitiikka on saanut osakseen lisääntyvää huomiota. Kriminaalipolitiikalla tarkoitetaan keinoja, joilla yhteiskunta pyrkii ehkäisemään rikoksia ja puuttumaan jo tehtyihin rikoksiin. Aiheen merkityksen nousu asettaa myös lisääntyviä vaatimuksia opetukselle ja asiantuntemukselle. Tämä oppikirja vastaa tähän tieto- ja osaamisperustan vahvistamisen haasteeseen.

Kirjassa kuvataan yhteiskunnassamme käytössä olevia kriminaalipolitiikan keinoja. Miten näillä keinoilla todellisuudessa pystytään vaikuttamaan rikollisuuteen, edellyttää tieteellistä tutkimustietoa niiden vaikuttavuudesta. Korostammekin tässä teoksessa kykyä arvioida vaikuttavuus- ja tehokkuusväitteiden empiiristä, usein nopeastikin muuttuvaa tutkimusperustaa. Tutkimusmenetelmien kehityksen myötä käytössä on yhä luotettavampaa tietoja eri keinojen vaikutuksista. Panostamalla vain tieteelliseen tutkimukseen perustuviin kriminaalipolitiikan keinoihin yhteiskunnan niukkojen resurssien käyttö on kestävällä pohjalla.

Teoksessa erotellaan selvästi kriminaalipolitiikan tekeminen ja kriminaalipolitiikan tutkiminen toisistaan. Kirjassa ei siis ”tehdä” kriminaalipolitiikkaa vaan kuvataan ja opetetaan sen empiiristä arviointitutkimusta. Teos ei asemoidu kannattamaan tai vastustamaan mitään normatiivista linjaa kriminaalipolitiikan kehittämisessä.