Teoksessa käsitellään voimassa olevan seksuaalirikoslainsäädännön tunnusmerkistöjä seksuaalirikosten tutkinnan, syyteharkinnan ja tuomioistuinkäsittelyn näkökulmasta. Erityisen huomion kohteena ovat seksuaalirikosten tutkinnan erityispiirteet ja menetelmät, ensisijaisesti kuulustelut, joita suomenkielisessä
tietokirjallisuudessa ei ole juurikaan käsitelty.

Seksuaalirikosten tutkintaa tarkastellaan niin lainsäädännön ja oikeuskäytännön kuin oikeuspsykologisen tutkimustiedon valossa. Keskeisiä aihekokonaisuuksia ovat   rikostutkintaan liittyvät  prosessioikeudelliset  seikat, asianosaisten ja todistajien inhimillinen kohtaaminen sekä vuorovaikutus ja kuulustelumenetelmät rikosasian käsittelyn eri vaiheissa.

Suomessa tulee joka vuosi rikostutkintaan tuhansia erilaisia seksuaalirikosepäilyjä. Tämä asettaa rikosprosessin toimijoiden osaamisen koetukselle, sillä seksuaalirikosten tutkinta on vaativaa. Tutkintaosaamisen vaatimusten ohella seksuaalirikosten luonne altistaa ammattilaiset monenlaisille kielteisille tunteille ja siten tiedonkäsittelyä ja päätöksentekoa koskeville inhimillisille riskeille. Seksuaalirikosten tutkinnassa rikosprosessin toimijoiden omat käsitykset voivat korostua ja vaikuttaa rikosprosessin kulkuun, jollei asiaan kiinnitetä erityistä huomiota. Näistä useista syistä seksuaalirikokset näyttäytyvät haastavana rikostyyppinä. 

Tutkimusten mukaan seksuaalirikosten tutkintaprosessi on Suomessa tehoton, seksuaalirikosten tutkinnan ja päätöksenteon laatu on vaihtelevaa, tapauksien tulkinnat vaihtelevat ja rikosprosessissa työskentelevien koulutustarve on ilmeinen. Lisäksi seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön muutostöihin ryhdyttiin
verrattain myöhään ja vasta korjauskehotusten jälkeen. Laadukas tekeminen edellyttää tietoa, osaamista ja riittävät puitteet. Käsillä olevassa teoksessa keskitytään seksuaalirikosten rikostutkinnan toteuttamiseen
tosiasiallisten tapahtumien eli aineellisen totuuden selvittämiseksi.

Aikaisempaan seksuaalirikosten tunnusmerkistöjä koskevaan kirjallisuuteen nähden teos kattaa myös rikosten tutkinnan käytännön toimenpiteet koko rikosprosessin ajalta, esitutkinnasta syyteharkintaan ja oikeudenkäyntimenettelyyn asti. Toimenpiteitä lähestytään rikosprosessin eri vaiheissa juridisen näkökulman lisäksi psykologisesta näkökulmasta ottamalla huomioon asianosaisten kohtaaminen,
kuulustelumenetelmät ja vuorovaikutus asianosaisten kanssa. Teoksessa juridinen näkökulma yhdistetään seksuaalirikosten tutkinnan oikeuspsykologisiin ja psykologisiin erityispiirteisiin ja tutkimustietoon.

Oikeuspsykologiassa on kyse käyttäytymistieteellisen tiedon soveltamisesta oikeusprosesseihin. Psykologiatiede tarjoaa runsaasti käyttökelpoista tutkittua tietoa esimerkiksi rikosten tekemisestä, vaikutuksista ja selvittämisestä. Seksuaalirikoksissa merkittäviä oikeuspsykologisia kysymyksiä ovat esimerkiksi todistajanpsykologiaan, kuulustelumenetelmiin ja oikeudelliseen päätöksentekoon
liittyvät kysymykset. Psykologisen osaamisen soveltamisella seksuaalirikosten käsittelyssä tavoitellaan moniulotteista, myös ihmistieteelliset näkökulmat huomioivaa rikosprosessia. Oikeuspsykologian tärkeänä tavoitteena on edistää ajantasaiseen tieteelliseen näyttöön pohjaavia työtapoja ja toimintamalleja, jotka soveltuvat erinomaisesti tukemaan tietojohtoista työskentelyä niin poliisissa, syyttäjälaitoksessa kuin tuomioistuimissakin juridisia ratkaisuja tehtäessä.