Artikkelissa tarkastellaan konstitutionaalista taloustiedettä uusliberaalin yhteiskuntafilosofian suuntauksena. Keskeisenä teemana on, millaisilla filosofis-normatiivisilla kriteereillä suuntaus arvioi konstitutionaalisen normiaineksen asemaa poliittis-oikeudellisen elämän keskeisenä kerrostumana. Suuntauksen kokoavana lähtökohtana on normatiivinen individualismi ja yksilön suvereniteetti: yhteiskunnan pitäisi kaikilla osa-alueilla rakentua yksilöiden suostumukselle. Lähtökohta määrittelee tutkimusperinteen suhdetta sekä markkinatalouteen että politiikkaan. Individualistinen lähtökohta on jännitteisessä suhteessa enemmistödemokratiaan. Itseymmärryksensä mukaan konstitutionaalinen taloustiede ei kuitenkaan kyseenalaista demokratian ideaa vaan sitoutuu sen individualistiseen tulkintaan. Sitoutuminen näkyy selvimmin siinä, millaisia poliittisia funktioita tutkimusperinne antaa verotusvallan kansainvälisesti hajautetulle järjestelmälle. Konstitutionaalisessa taloustieteessä verotusvallan hajautettu järjestelmä hahmotetaan yksilön poliittisen suvereniteetin vakuudeksi, joka mahdollistaa irtautumisen enemmistödemokratiasta. Tutkimusperinne hahmottuu siten liberaalina ja yksilökeskeisenä teoriana poliittisesta toimijuudesta ja sen oikeudellisista muodoista.