Artikkelissa esitellään suomalaisten ydinvoimaa ja uraanin etsintää vastustavien kansalaisliikkeiden ja ympäristöjärjestöjen arkeologista perintöä kolmen esimerkkitapauksen avulla. Esimerkkitapausten kohteet ovat vuosille 1983–2010 ajoittuvia ja Suomen maantieteellisellä alueella sijaitsevia kalliohakkauksia, kalliotaideteoksia ja kivisiä muistomerkkejä, joita tarkastellaan artikkelissa niiden historiallisen, yhteiskunnallisen ja ydinvoimapoliittisen kontekstin valossa. Kohteiden arkeologista ja perinnöntutkimuksellista relevanssia arvioidaan artikkelissa esihistoriallisen kalliotaiteen ja tulevaisuuskommunikaation näkökulmasta. Artikkelin pääargumentti on, että koska ydinvoimanvastaisten kansalaisliikkeiden arkeologinen perintö on monitulkintaista ja nopeasti muuttuvia poliittisia asenteita tallentavaa, se tarjoaa arvokkaita mahdollisuuksia kulttuuriperinnön tulevaisuuden uudelleenajattelemiselle.