Helsinkiläinen kuvanveistäjä Pessi Manner tuotti vuosina 2006–2008 sarjan ympäristötaideteoksia, joihin saattaa törmätä sattumalta etelä-, itä- ja pohjois-Suomen syrjäseuduilla. Niin kutsuttu Uraanivapaa Suomi -sarja koostuu kuudesta peruskallioon hakatusta teoksesta, joilla Manner pyrki lisäämään kansalaisten tietoisuutta uraanikaivostoiminnan mahdollisista ympäristövaikutuksista. Esittelen tässä esseessä Mannerin uraanikriittistä kalliotaidetta ja sen ydinvoimapoliittista kontekstia sekä pohdin Mannerin taiteellisen praktiikan vaikuttavuutta. Lisäksi jaan kesäkuun 2024 alussa järjestetyn, Mannerin vuonna 2006 tekemän mutta sittemmin tuhoutuneen Joko vai -teoksen kunnostuksen ja uudelleenjulkistuksen herättämiä ajatuksia.