G4 Monografiaväitöskirja
Feminismin henki?: Naisten voimaantuminen ja yhteiskunnallinen muutos 2010-luvun feminiinisessä henkisyydessä
Tekijät: Poutiainen, Ella
Kustannuspaikka: Turku
Julkaisuvuosi: 2024
Sarjan nimi: Turun yliopiston julkaisuja - Annales Universitatis B: Humaniora
Numero sarjassa: 679
ISBN: 978-951-29-9878-4
eISBN: 978-951-29-9879-1 (
ISSN: 0082-6987
eISSN: 2343-3191
Verkko-osoite: https://www.utupub.fi/handle/10024/179107
Erilaiset naisille suunnatut sekä naiskehoa ja feminiinisyyttä korostavat henkisyyden muodot ovat kasvattaneet suosiotaan holistisen henkisyyden kentällä maailmanlaajuisesti. Tässä tutkimuksessa käytän ilmiöstä nimitystä feminiininen henkisyys. Feminiinisen henkisyyden avulla naisia kutsutaan voimaantumaan ja tavoittelemaan yhteiskunnallista käännettä kohti feminiinisemmäksi kuviteltua aikakautta. Usein epäsuorista feministisistä äänenpainoista huolimatta feminiinisen henkisyyden harjoittajat suhtautuvat monesti varauksella feminismiin. Feministisessä tutkimuksessa puolestaan naisten henkisyys on ollut usein jännitteinen aihe ja kritiikin kohde. Väitöskirjani käsittelee yhteiskunnallisen muutoksen ja naisten voimaantumisen saamia merkityksiä ja muotoja sekä niihin liittyviä sukupuolen tuottamisen tapoja feminiinisen henkisyyden kentällä suomalaisessa ja angloamerikkalaisessa kontekstissa. Se tarkastelee erityisesti feminiinisen henkisyyden ristiriitaista ja kitkaista suhdetta feminismiin. Tutkimus paikantuu sukupuolentutkimuksen, uskontotieteiden ja affektitutkimuksen risteykseen. Se ammentaa sukupuolen, henkisyyden ja feminismin merkitystä ja politiikkaa postfeministisessä ja postsekulaarissa kontekstissa käsittelevästä tutkimuksesta sekä kehollisuutta ja kokemusta käsittelevistä feministisistä ja uskontotieteellisistä keskusteluista. Tutkimuksessa hyödynnän erityisesti lumon, kummittelun ja affektiivisen orientaation teoretisointeja. Metodologisesti tutkimus pohjaa monipaikkaiseen etnografiaan ja autoetnografiaan. Aineisto koostuu 20 puolistrukturoidusta teemahaastattelusta, neljästä naisille suunnatusta henkisestä opaskirjasta sekä osallistuvasta havainnoinnista naisille suunnatuilla henkisillä kursseilla ja tapahtumissa. Autoetnografia toimii tutkimuksessa välineenä sekä tiedon tuottamisen prosessin esiin tuomiseen ja feministiseen itserefleksiivisyyteen että feminiinisen henkisyyden käytäntöihin liittyvien normien kriittiseen tarkasteluun. Analyysissä olen hyödyntänyt teoriaohjaavaa temaattista analyysiä sekä narratiivista analyysiä. Tutkimuksessani tarkastelen feminiinistä henkisyyttä ja siihen liittyvää ’feminiinistä käännettä’ lumouttamisen pyrkimyksinä. Näissä pyrkimyksissä on kyse orientoitumisesta uudelleen kohti henkilökohtaisia henkisiä kokemuksia, henkiseen tietoisuuteen perustuvaa yhteiskunnallista toimijuutta sekä henkisiä feminiinisyyden ihanteita ja kehon kokemisen tapoja. Esitän, että feminiininen käänne samalla kääntyy osittain poispäin sekulaarista rationalismista, maskuliinisiksi mielletyistä institutionaalisen uskonnollisuuden ja henkisyyden muodoista, nykypäivän emansipoituneen naiseuden ihanteista sekä sekulaarista politiikasta ja feminismistä. Käänne on monin tavoin affektiivinen. Esitän, että sen taustalla vaikuttavat kokemukset sekä feminiinisyyden että henkisyyden ohittamisesta ja puuttumisesta niin yhteiskunnassa laajemmin kuin feminismissäkin. Samalla sekä feminiinisessä henkisyydessä että sitä koskevassa feministisessä kritiikissä kummittelevat feminiinisen henkisyyden historialliset ja jännitteiset kytkökset feminismiin. Tutkimukseni edistää vuoropuhelua uskontotieteiden ja sukupuolentutkimuksen välillä ja tuo uusia näkökulmia holistisen henkisyyden sukupuolittumista, postfeminismiä ja postsekulaaria feminismiä käsittelevään tutkimukseen. Se kartoittaa empiirisesti feminiinisyyden ympärille rakentuvaa henkisyyttä. Se valottaa kysymyksiä sukupuolesta ja ruumiillisuudesta henkisyyden parissa analysoimalla sitä, miten henkisen feminiinisyyden kokemukset ja merkitykset sekä sen mahdollisuudet ja rajat muodostuvat affektiivisesti. Tutkimus kontribuoi teoreettisesti henkisyyttä ja sukupuolta käsitteleviin tutkimuskeskusteluihin esittämällä affektiivis-diskursiivisen inkarnaation käsitteen kuvaamaan henkisen feminiinisyyden normatiivisia muotoja ja kokemuksellisia kaavoja. Tutkimukseni osoittaa myös feministisen keskustelun sokeita pisteitä nostamalla esiin yhtäältä henkisten kokemusten ohittamisen naisten henkisyyttä käsittelevissä feministisissä kritiikeissä ja toisaalta holistisen henkisyyden ohittamisen postsekulaarin feminismin keskusteluissa. Esitän, että feminististä kritiikkiä vainoavat mielikuvat naisten henkisyydestä vanhanaikaisena kulttuurifeminisminä tai populaarina (post)feminisminä, mistä syystä lumouttamiseen liittyvää sukupuolinormien haastamista ja yhteiskunnallista toimijuutta ei ole huomioitu riittävästi. Tarkastelemalla feminismin kummittelevaa läsnäoloa feminiinisen henkisyyden parissa tuon esiin niitä tapoja, joilla feministiset ajattelutavat ja käytännöt vaikuttavat epäsuorasti feminiinisen henkisyyden parissa. Tuomalla holistisen henkisyyden osaksi postsekulaarin feminismin keskusteluja osoitan, että feminismin sekulaarit perusolettamukset vaikuttavat tutkimuksen osallistujien kielteisen feminismisuhteen taustalla ja tekee feminiinisyydestä heille lumoavaa.