Suomalaisen vankilainstituution tavoite on ohjata rikoksesta tuomittuja henkilöitä kohti rikoksetonta elämää. Tavoite on erityisen korostunut modernin vankilan yhteisökuntoutusosastolla, jolla vankien päiväohjelma koostuu intensiivisestä itsen työstämisestä yhteisöllisissä toiminnoissa. Tutkimme artikkelissamme, miten itsen työstäminen muotoutuu naisvankilan yhteisökuntoutusosaston affektiivisissa käytännöissä. Etnografisen aineiston analyysin avulla osoitamme, kuinka itsen työstäminen tapahtuu osastolla ensisijaisesti tunteiden jakamisen ja jaetusti tuntemisen käytäntöinä. Nämä affektiiviset käytännöt muovautuvat ja vahvistuvat osaston ohjaajan fasilitoinnin ja yhteisön sosiaalisen säätelyn myötä. Yhteinen tunnetyöskentely nähdään onnistuneen kuntoutumisen edellytyksenä, ja siksi affektiivinen etäisyys muodostaa osaston toimintaan jännitteitä. Osaston affektiivisissa käytännöissä vankien vaikeat tunnekokemukset kääntyvät palvelemaan näiden kuntoutuvaa minuutta, ja parhaimmillaan vangit kokevat tunnetyöskentelyn haastavuudestaan huolimatta palkitsevana.