Artikkelissani tarkastelen tanskalaisen rikosdraamasarjan Rikos
(Forbrydelsen, 2007–2012) musiikki- ja äänidramaturgiaa ja erityisesti
siinä esiintyviä erilaisia Lähi-itään viittaavia tyylipiirteitä. Samalla
arvioin, minkälaisia strategioita sarjan musiikissa ja
äänisuunnittelussa käytetään suhteessa maahanmuuttajuuteen ja
erityisesti islamilaiseen kulttuuriin. Kyseessä on poikkeuksellisen
hyvin menestynyt draamasarja, joka oli siivittämässä pohjoismaisen
audiovisuaalisen rikosdraaman murtautumista maailmanlaajuiseksi
kulttuurituotteeksi. Se on myös yksi keskeisistä niin sanotun nordic
noirin edustajista, tyylilajin, jossa tyypillisesti on
yhteiskuntakriittinen ote.

Keskityn analyysissäni sarjan
ensimmäiseen tuotantokauteen, jossa selvitetään teini-ikäisen tytön
murhaa. Kyseisellä tuotantokaudella sarjassa ei eksplisiittisesti
käsitellä islamia tai maahanmuuttajuutta, myöskään mitään selkeää
rasismiin tai muukalaisvihaan liittyvää tematiikkaa sarjassa ei ole.
Tästä huolimatta erityisesti erityisesti sarjan musiikeissa, mutta myös
äänisuunnittelussa, hyödynnetään arabialaiseen ja persialaiseen
kulttuuriin viittaavia tyylikeinoja, ja ne nivoutuvatkin keskeiseksi
osaksi sarjan kerrontaa ja ilmaisua. Sarjan ensimmäinen tuotantokausi
tehtiin ja julkaistiin aikana, jolloin Tanskassa maahanmuuttajuuteen
liittyvät kysymykset ja maan suhtautuminen islamilaiseen kulttuuriin
olivat juuri olleet runsaasti esillä, johtuen muun muassa niin
sanotuista Muhammad-pilapiirroksista. Tarkastelen sarjan musiikki- ja
äänidramaturgiaa myös tätä taustaa vasten.