Jürgen Habermas (s. 1929) on yksi merkittävimmistä elossa olevista filosofeista
ja sosiologeista, ja hänen luomiensa yhteiskuntateorioiden vaikutus
on ollut valtaisa. Habermasin nimi esiintyy graduista väitöskirjoihin
filosofian ja yhteiskuntatieteiden lisäksi kasvatustieteessä, kielitieteessä,
journalistiikassa, oikeustieteessä, uskontotieteessä, historiassa, kirjallisuustieteessä,
semiotiikassa ja niin edelleen.

Frankfurtin koulun toiseen sukupolveen kuuluva Habermas aloitti
akateemisen uransa Martin Heideggerin ajattelusta vaikuttuneena marxilaisena.
Habermasin Marx-tulkinta seurasi aluksi uskollisesti niin kutsutun
länsimarxismin perinteitä, eli hän ei poikennut Marxin Pääoman standarditulkinnasta,
mutta 1960-luvun loppuun mennessä se oli kuitenkin muotoutunut
hyvin omanlaisekseen. Habermas suhtautui nihkeästi Länsi-Saksan
opiskelijaradikalismiin, vaikka opiskelijaliikkeeseen vaikuttanut Herbert
Marcuse, Frankfurtin koulun ensimmäisen sukupolven edustaja ja myös
Heideggerin oppilas, oli hänelle läheinen ajattelija. Habermas syytti opiskelijoita
jopa ”vasemmistofasismista.”1 Nuorena tutkijana hän asetti tavoitteekseen
tulla merkittäväksi länsimarxismin edustajaksi, mutta 1980-luvun
loppuun mennessä hän oli lakannut puhumasta sosialismista ja sen habermasilaisesta
synonyymistä eli emansipoituneesta yhteiskunnasta. Nykyään
Habermas kirjoittaa Euroopan perustuslaista ja Euroopan presidentistä,2 ja
jos EU:sta joskus tulee liittovaltio, Habermas tultaneen muistamaan tämän
valtion kansallisfilosofina.