Johtajuutta on käsitelty tutkimuksessa
liian yksilöllisenä, hallittavana ja järjellisenä toimintona. Sen sijaan käytäntöteoreettinen
lähestymistapa ei keskity niinkään yksilöön, vaan pyrkii työn tilanteisen
suorittamisen, performatiivisuuden, kautta korostamaan johtajuuden
kollektiivista, kehollista ja materiaalista luonnetta (Raelin, 2016). Kiinnostus
on siinä, mitä toimijat organisaationsa toistuvissa tapahtumissa tekevät ja miten
samalla myötävaikuttavat yhteiselon ja -työn toteutumiseen. Kun tarkastellaan johtajuutta
käytännöistä käsin, toimijuus ei rajoitu inhimillisiin toimijoihin, vaan myös
materiaaliset aspektit otetaan huomioon (Sergi, 2016). Syventyminen käytäntöjen
materiaalisuuteen auttaa teoretisoimaan johtajuutta arkipäiväisenä, emergenttinä
ja elämänmakuisena (Barley & Kunda, 2001).

Tässä etnografisessa tutkimuksessa
materiaalisuutta lähestytään toiminnallisessa joukkueurheilun, erityisesti jääkiekon
kontekstissa. Aineisto koostuu suomalaisten ammattimaisen jääkiekon
valmentajien ja pelaajien haastatteluista ja havainnoinnista. Analyysilinssinä
materiaalisuutta lähestytään erityisesti kehollisuuden (Koivunen & Wennes,
2011) ja tilallisuuden (Ropo & Salovaara, 2018) kautta.

Tutkimuksen päätelmissä
korostetaan sitä, miten johtajuus materialisoituu eri tavoin eri toimiympäristöissä,
miten valta-asetelman dynamiikka elää hetkestä toiseen ja erityisesti, millaista
vuorovaikutusta eri toimiympäristöjen käytännöt ylläpitävät. Joukkueurheilu
jakaantuu kahteen toimiympäristöön, pelinaikaiseen ja pelin ulkopuoliseen: toisessa
suunnitellaan toimintaa, toisessa yritetään toteuttaa suunnitelmia. Vuorovaikutus
suunnittelun ja toiminnan välillä aiheuttaa vaihdantaa myös siinä kuka
kulloinkin on vallankahvassa. Empiirinen osio korostaa sitä, miten erilaiset
johtajuuden materiaaliset muodot ovat vuorovaikutuksissa toimintaolosuhteista
toisiin.

Tutkimus kontribuoi yli erityisen tutkimuskontekstinsa.
Ensiksi, tutkimus laajentaa sosiomateriaalisen johtajuuden teoretisointia
(Fairhurst, 2017; Ford ym. 2017). Erityisemmin, perustuen johtajuuden
materiaalisuutta korostavaan käsittelyyn tutkimus nostaa esiin sitä, miten materiaaliset
ilmentymät osallistuvat johtajuuden pluraaliin rakentumiseen (Mailhot ym. 2016;
Wolfram Cox & Hassard, 2018), kun syventyminen ”performanssin”
yksityiskohtiin antaa mahdollisuuden tunnistaa johtajuus yksilön ylittävänä.