Tässä artikkelissa analysoidaan 8661 suomalaisnuoren digitaalisten teknologioiden käyttöä ja vapaa-ajan harrastuksia. Keskeisenä tutkimusmenetelmänä hyödynnettävän pääkomponenttianalyysin avulla tarkastellaan sitä, minkälaiset ovat nuorten digitaalisten medioiden tyypilliset käyttötavat ja nouseeko niiden joukosta muiden käyttökohteiden käyttöä määrittäviä ankkuroivia mediakäytäntöjä. Lisäksi nuorten vapaa-ajan harrastuksia analysoidaan luokittelun ja visualisoinnin keinoin. Pojilla digitaalinen pelaaminen nousee esiin muita käyttökohteita määrittävänä ankkuroivana käytäntönä. Tytöillä vastaavaksi nousee osiaalisten suhteiden ylläpitäminen erilaisissa sosiaalisen median palveluissa. Molemmat uodostavat nuorille tärkeän sosiaalisen areenan, kodin ja koulun arjesta erillisen kolmannen tilan, jonka keskiössä ovat ajanvietto, viihtyminen ja jutustelu. Aktiivisuus digitaalisten teknologioiden parissa ei tulosten mukaan vähennä nuorten harrastusaktiivisuutta, vaan valtaosa nuorista harrastaa monipuolisesti. Nuorten sekä digitaalisista että muista harrasteista piirtyy kuva, jonka mukaan pojat kerääntyvät jonkin yhteisen tekemisen, kuten pelaamisen, ääreen tyttöjen harrastaessa itsenäisemmin, mutta vastapainoksi hakeutuessa olemaan ja juttelemaan toistensa kanssa silkan yhdessäolon vuoksi.