Arviointi on noussut koulutusta koskevan keskustelun yhdeksi keskeisimmistä kysymyksistä. Suoranaiselle arviointi-innostukselle on useita erilaisia syitä. Se on osaltaan lähtöisin koulutusorganisaatioiden omista pyrkimyksistä, mutta myös monet organisaatioiden ulkopuolelta tulevat vaatimukset ovat lisänneet arviointia ja siitä käytävää keskustelua. Harvoin mainittuna, mutta ehkäpä valitettavan yleisenä syynä arvioinnille on se, että arviointi on nykyisin muotia.

Raportti kuvaa Turun yliopiston opetuksen ja oppimisen arviointiprojektin lähtökohtia, kokeiluyksikköjen kokemuksia ja projektin myötä syntyneitä suosituksia yliopiston arviointijärjestelmäksi. Projektin keskeisenä periaatteena oli nähdä opetuksen ja oppimisen arviointi ensisijaisesti kehittämisen välineenä eikä itseisarvioisena toimintana tai kontrollimekanismina. Arvioinnin pitääkin tukea oppimiskulttuurin muutosta hallintakeskeisestä avoimempaan, opiskelijoiden vastuullisuutta korostavaan kulttuuriin. Raportissa käsitellään myös niitä yliopistoinstituutioon liittyviä esteitä, joihin tällaisissa muutosprosessissa törmätään.

Raportin tarkoituksena ei ole tarjota valmiita ratkaisuja, vaan muotoilla vaihtoehtoja sekä antaa eväitä opetuksen ja oppimisen arviointijärjestelmän kehittelylle sekä yleisemminkin opetuksen kehittämiselle. Raportin runsaat liitteet tarjoavat esimerkkejä arvioinnin mahdollisuuksista.

Oikotietä arviointijärjestelmän rakentamiselle ei ole, vaan jokaisen yksikön ja yksilön on löydettävä oma reittinsä.