Tarkastelen kahta dokumenttielokuvaa, joita yhdistää kaipuu saamelaisen kulttuurin äärelle ja joissa kuulumisen neuvottelut ylittävät monenlaisia rajoja. Pohdin, miten dokumenttielokuvat Sámi Nieida Jojk (2007, Ruotsi) ja Kuun metsän Kaisa (2016, Suomi) ilmentävät elokuvallisin keinoin kuulumista materiaalis-performatiivisena, moniäänisenä ja ylirajaisena prosessina.