Stabiilin sepelvaltimotaudin diagnostiikassa kuluneen kymmenen vuoden aikana anatominen kuvantaminen eli sepelvaltimoiden TT on tullut rutiinikäyttöön. Uusimmat tutkimustulokset ovat selventäneet sepelvaltimoiden TT-kuvauksen asemaa rintakipupotilaan diagnostisen tutkimuksen valinnassa. Tutkimuksesta vaikuttaisivat hyötyvän eniten ne potilaat, joilla ei ole aiempaa sepelvaltimotautidiagnoosia tai joiden lepo-EKG on poikkeava ja vaikeuttaa fysiologisen rasituskokeen tulkintaa. Ennustetta parantavat lääkkeet asetyylisalisyylihappo ja statiini ovat oleellisen tärkeitä sepelvaltimotautipotilaan hoidossa. Muussa lääkehoidossa on tapahtunut muutoksia. Beetasalpaajien merkitys on vähentynyt ja valikoiduilla potilailla on pieniannoksisesta antikoagulantin käytöstä lupaava tutkimustulos. Pallolaajennuksella tai ohitusleikkauksella voidaan hoitaa oireita potilailla, joiden elämänlaatu tai työkyky on heikentynyt optimaalisesta lääkehoidosta huolimatta.