Yläkoululaiset viettävät arkivuorokaudesta noin kolmasosan koulussa, jonka rooli onkin merkittävä fyysisen aktiivisuuden mahdollistajana. Liikkuva koulu -ohjelma on nimetty päätoimeksi tunnin
liikunta-annoksen toteutumiseksi jokaisella oppilaalla, jokaisena
koulupäivänä. Toimintakulttuurin liikunnallistaminen on peruskouluihin kohdentuva muutos, jonka onnistuminen vaatii eri toimijatahojen osallisuutta. Tässä tutkimuksessa kartoitettiin yläkoulun liikunnanopettajien kokemuksia ja näkemyksiä 1) liikunnallistamisesta
vastanneista tahoista, 2) liikunnallistamisen vaikutuksista omaan
työnkuvaan ja 3) oppilaiden mahdollisuuksista saavuttaa tunti liikuntaa koulupäivinä. 

Liikunnanopettajia lähestyttiin Liikunnan ja Terveystiedon Opettajat ry:n jäsensähköpostilistan kautta touko- ja syyskuussa 2016 (n =
99). Aineistoa analysoitiin frekvenssein, keskiarvoin ja -hajonnoin,
Mann-Whitneyn U-testillä sekä teemoitellen. 

Yli puolet liikunnanopettajista koki liikunnallistamisen jääneen
yksin heidän harteilleen lisäten työmäärää, kiirettä ja rasitusta. Silti
he näkivät sen eteen tehtävän liian vähän ja muun opetushenkilökunnan osallisuutta peräänkuulutettiin. Suhtautuminen oppilaiden
mahdollisuuksiin saavuttaa tunti liikuntaa koulupäivinä oli varovaisen optimistista. Koulupäivän rakenteen muuttaminen nähtiin merkittävänä tekijänä tavoitteen saavuttamiseksi. Oppilaiden asenteissa
koettiin myönteistä muutosta tehtyjen liikunnallistamistoimenpiteiden myötä. 

Toimintakulttuurin liikunnallistamisprosessin organisointi ja
vastuunjako yläkouluissa vaativat lisäselvitystä. Liikunnallistamispyrkimysten koettiin tuoneen uusia työtehtäviä vanhojen päälle eikä
niinkään muuttaneen liikunnanopettajien työnkuvaa, jonka johdosta
ammattiryhmän työhyvinvointia tulee seurata. Mikä on yläkoulun
muiden aineenopettajien rooli ja kokemus koulupäivien liikunnallistamisesta – mikäli näitä ei ole, mitkä ovat syitä siihen?