Artikkeli liittyy laajempiin pohdintoihin kulttuuriperinnön luonteesta. Polynesialaisen Wallis ja Futunan saarilla kulttuuriperintö edustaa alkuperäiskulttuurin näkökulmaa, jossa aineettoman ja materiaalisen kulttuurin suhde ymmärretään eri tavoin kuin länsimaisessa kulttuurissa. Kulttuuriperintö ymmärretään saarilla prosesseiksi ja käytänteiksi, jotka pitävät menneisyyden elävänä nykyisyydessä. Wallis ja Futuna on perinteinen polynesialainen sukuyhteiskunta ja samalla kiinni nykyajassa, kun menneisyys elää yhä uusissa tulkinnoissa, perinteisissä rituaaleissa, laulu- ja tanssiesityksissä, kertomusperinteissä ja ylipäänsä saarelaisten jokapäiväisessä elämässä, sen kulttuurisessa työssä. Kulttuurisella työllä saarelaiset ovat kyenneet sopeuttamaan ja omaksumaan kulttuuriperintöönsä uusia ja ulkopuolisia aineksia kuten historia osoittaa. Wallis ja Futuna on ainutlaatuinen yhteiskunta, jonka kulttuurin elinvoimaisen jatkuvuuden on varmistanut saarelaisten kulttuurinen työ ja sen taustalla perinteinen valtarakenne, itsehallinto, maanomistus, kirkon suojelu sekä ranskalaisen kolonialismin heikkous.