Tämä tutkielma
vertaa kahta yksikielistä sanakirjaa ja pyrkii osoittamaan eroja niiden
määritelmissä. Tutkitut sanakirjat ovat espanjalainen Diccionario de la Lengua Española ja suomalainen Suomen kielen perussanakirja.
Tavoitteena on osoittaa, että jopa kuvattaessa hyvin tuttuja kielenulkoisen
todellisuuden kohteita kielten välillä voi esiintyä eroja. Tässä työssä
keskitytään erityisesti sanalle annettuun merkitykseen perustuviin eroihin
sanakirjamääritelmässä. Sanojen merkityserot on olennaista huomioida
esimerkiksi kääntämisessä.

Aineisto
rajattiin soveltamalla sanalistaa, joka on käytettävissä
olevan sanaston tutkimuksen tulos. Tutkimuksessa äidinkielenään espanjaa
puhuvat henkilöt listasivat tietyssä ajassa ne sanat, jotka heille ensimmäisenä
tulevat mieleen tietystä aiheesta. Tähän tutkielmaan sovellettu sanalista
koostui 34 ruumiinosannimestä, jotka äidinkielenpuhujat viidessä eri
tutkimuskohteessa mainitsivat listojensa alkupäässä. Sanalista käännettiin
suomeksi, ja sekä espanjan- että suomenkielisen listan perusteella
sanakirjoista valittiin 34 ruumiinosannimeä.

Analyysiin
valittiin kunkin sanan ensimmäinen määritelmä. Aineiston tutkiminen aloitettiin
osoittamalla jokaisessa määritelmässä sisältöä lähimmin kuvaava yleiskäsite (genus proximum), jonka perusteella
määritelmiä myös verrattiin keskenään. Yleiskäsitteen tarkastelun jälkeen
analyysissä edettiin vapaasti, ilman ennalta määriteltyjä tarkastelunkohteita.
Tämän induktiivisen menettelyn tuloksena aineistossa esiintyi toistuvia
piirteitä, joiden perusteella voitiin jakaa erot aihealueittain ryhmiin.

Olennaisimmat
erot sanakirjojen välillä perustuivat seuraaviin piirteisiin. Suomen kielen perussanakirjan
määritelmissä yleiskäsite viittasi espanjalaista sanakirjaa selvästi useammin
osa-kokonaisuussuhteeseen. Suomenkieliset määritelmät sisälsivät myös useammin
viittauksen kuvatun ruumiinosan ylä- tai alapuolisuuteen suhteessa ruumiiseen
kokonaisuutena. Espanjankielisissä määritelmissä puolestaan esiintyi
suomalaisia selkeästi useammin viittaus ruumiinosan sisä- tai ulkopuolisuuteen
suhteessa isompaan kokonaisuuteen, viittaus ulkonäköön tai koostumukseen sekä
ruumiinosan toiminnallisuuteen tai tarkoitukseen.

Ruumiinosannimien
määritelmien vertailu osoitti, että sama kielenulkoinen todellisuus kuvataan
eri tavalla suomen- ja espanjakielisessä sanakirjassa. Erot perustuvat
sanakirjatoimituksen valitsemiin menettelytapoihin, mutta mahdollisesti myös erilaiseen
tapaan hahmottaa sama kielenulkoinen todellisuus eri kielissä.
Menettelytapoihin perustuvat erot osoitetaan toteen vertailevan analyysin
avulla. Empiirisesti todistettavien tuloksien lisäksi sekä teoria- että
analyysiosiossa pohditaan osoitettujen erojen mahdollista yhteyttä eri kielten
keskenään erilaiseen hahmotustapaan.    

Asiasanat: kognitiivinen
kielitiede, leksikaalinen semantiikka, leksikografia, vertaileva
kielentutkimus, yksikielinen sanakirja