Ongelmalliset oppijat on seurantatutkimus peruskoulun oppilaista, joilla on keskimääräistä suurempi riski keskeyttää opintonsa toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa. Tutkimus toteutettiin 2-vuotisena seurantatutkimuksena, syksystä 2005 kevääseen 2007. Tutkimuksen lähtökohtana oli peruskoulun yläkoulun 9. luokan oppilaat (N= 486), joiden joukosta peruskoulun yläkoulujen opinto-ohjaajat määrittivät annettujen kriteerien perusteella ne oppilaat, jotka heidän käsitystensä mukaan edustivat sitä riskiryhmää, joka keskeyttää toisen asteen opintonsa. Tutkimuksessa seurattiin 20 peruskoululaisen opintojen etenemistä peruskoulun 9.luokan yhteishaun valintaprosessista toisen asteen ammatillisten opintojen ensimmäisen opiskeluvuoden loppuun.

Tutkimustyyppinä on käytetty seurantatutkimusta ja tutkimusote oli kvalitatiivinen (haastatteluihin perustuva). Seurantatutkimuksen vaiheet muodostuivat tutkittavan oppilasryhmän opintojen vaiheista. Tutkimuksen analysointivaiheessa kvalitatiivinen aineisto koottiin aihealueittain yhteen, jolloin ne muodostivat yhtenäisen, toisiaan täydentävän kokonaisuuden.

Peruskouluissa oppilastuntemus ja yksilölliset tukitoimet toimivat suhteellisen hyvin. Opinto-ohjaajien haastatteluista kuvastui kuitenkin selvästi se, että nykyisten toimintatapojen ja koulutusrakenteiden puitteissa ei ole enää enempää mahdollisuutta tukea ongelmallisia oppilaita. Oppilaiden ongelmat ovat myös rakenteeltaan ja taustoiltaan sellaisia, että varsinaiset opetuksen yhteydessä tarjotut tukimuodot eivät riitä, eivätkä poista varsinaisia taustalla olevia ongelmia. Peruskoulun yläkoulun oppilaiden kehityksessä on selvästi havaittavissa se, että jo 8. luokan lopulla oppilailla on suhteellisen tarkat käsitykset siitä, mihin toisen asteen koulutusmuotoon he ovat suuntautumassa (vrt. Huhtala, Lilja 2007). Yhä vielä on tiukassa se ajattelumalli, että peruskoulusta saaduilla tiedoilla ja taidoilla ei ole erityisen suurta käyttöä ammatillisessa koulutuksessa. Tämä näkyy erityisesti niiden oppilaiden käyttäytymisessä, joiden motivaatio ja asenteet opiskeluun ovat muutoinkin ongelmallisia. Kun tulevaisuuden odotukset ja suunnitelmat ovat heikot tai niitä ei ollenkaan, ei voi opiskelumotivaatiolta, oppimistuloksilta ja koulumenestykseltä odottaa ihmeitä. Tutkimuksen eri vaiheissa haastatellut opinto-ohjaajat korostivat myös oppilaiden heikkoa itsetuntoa ja lannistuneisuutta, joka aiheuttaa oppimisvaikeuksia ja käyttäytymishäiriöitä. Näiden ilmenemismuotoja ovat mm. poissaolot, häiriköinti oppitunneilla, koulukiusaaminen, sekä oppilaiden ryhmittyminen samankaltaisten oppilaiden viiteryhmiin. Tämä ryhmittyminen tuo mukanaan usein lisää negatiivisia lieveilmiöitä, kun ryhmän sisäinen toimintakoodi tukee negatiivisia toimintamalleja.

Toisen asteen ammatillisessa koulutuksessa uusien ensimmäisen vuosikurssien opiskelijoiden kohtaamista vaikeuttaa se, että peruskoulusta tulleiden oppilaiden taustoista ei ole riittävää tietoa tai se ei saavuta opetushenkilöstöä riittävän ajoissa. Opiskelijoiden ongelmia (esim. oppimisvaikeuksia) pyritään selvittämään lähtötasotestien ja opettajien omien havaintojen kautta.

Koulutusjärjestelmän ongelmakohta on peruskoulun ja toisen asteen koulutusmuotojen välinen nivelvaihe. Nivelvaiheessa peruskoulun ja toisen asteen koulutuksen yhteydenpidossa ja tiedonvälityksessä on puutteita ja katkoksia, joiden seuraukset näkyvät erityisesti peruskoulun yleisopetuksen kautta toiselle asteelle tulevien ongelmallisten oppilaiden opiskeluun kohdistetuissa toiminnoissa. Oppilaiden taustoista ei ole riittävää tietoa tai se ei saavuta opetushenkilöstöä riittävän ajoissa. Opiskelijoiden ongelmia (esim. oppimisvaikeuksia) pyritään selvittämään lähtötasotestien ja opettajien omien havaintojen kautta. Peruskoulusta tulleiden oppilaiden ongelmat eivät katoa toiselle asteelle siirryttäessä, vaan usein korostuvat entisestään, kun oppilaiden on mukauduttava uuteen oppimisympäristöön ja –kulttuuriin.

Ongelmalliset oppijat –seurantatutkimuksen tulosten perusteella nivelvaihe tulisi häivyttää peruskoulun ja toisen asteen väliltä muuttamalla peruskoulun 9. luokka sisällöltään toisen asteen opintoihin suuntaavaksi. Tätä ratkaisua puoltaisi se, että peruskoulun oppilaista on jo 8. luokan lopulla havaittavissa suuntaukset toisen asteen opintoihin (lukio ja toisen asteen ammatillinen koulutus). Vastaavasti myös peruskoulun oppilailla on suhteellisen selkeä käsitys osaamisestaan ja suuntautumisestaan toisen asteen opinnoissa. 9. luokan suuntaava opetus mahdollistaisi toisen asteen suuntautumisopintojen kautta opetuksen erityttämisen ja tukimuotojen kehittämisen koulutusjärjestelmän sisällä.

Avainsanat: Oppimisvaikeudet, oppilas, opiskelumotivaatio, opinto-ohjaus, nivelvaihe, peruskoulu, ammatillinen koulutus