Yhdistämällä muisti- ja paikkatietoa voidaan tunnistaa ja vahvistaa tutkimuskohteena olevan alueen asukkaiden ja muiden sidosryhmien yhteisöllisiä merkityksenantoja. Tarkastelen Porin Pihlavan muistin paikkoja ja niihin kiinnittyviä muistoja, kokemuksia, tuntemuksia ja aistimuksia 1960–1990- luvuilta. Tutkimukseni yhdistää digitaalista kirjallista muistitietoa ja paikkatietotutkimusta sekä tarkastelee yhdistämisen mahdollisuuksia ja ongelmakohtia. Tarkastelen sitä, miten paikkatieto soveltuu muistitietotutkimukseen. Lisäksi analysoin aineistostani, mitä paikkatiedon avulla saadaan selville Pihlavan muistin paikoista sekä minkälaisia muistoja ja kokemuksia niihin liitetään. Menetelminä käytän lähilukua sekä kokemuksellista ja historiallista paikkatietoa.

Äänen saavat asukkaat, jotka kertovat lähiöistyneen Pihlavan muistin paikkojen merkityksistä itselleen ja yhteisöilleen. Paikkatietotutkimuksessa on menossa tilallinen ja emotionaalinen käänne, ja siksi se on uutta ja kiinnostavaa. Artikkelin tavoitteena on tämän monialaisen tutkimussuuntauksen metodologinen ja käsitteellinen jäsentäminen. Tutkimusaineistossa nousi esille Pihlavan kerrostaloalueet sekä jokisuistossa sijaitseva Halssin historiallinen asuinalue ja Viinahaminan lehtometsäinen ulkoilualue, joihin liittyi sekä henkilökohtaisia että kollektiivisia kokemuksia.

​​​​​​​Muistitietoa ja kokemuksellista ja historiallista paikkatietoa yhdistämällä oli mahdollista tutkia paikkoihin kiinnittyviä muistoja, kokemuksia, tuntemuksia ja aistimuksia. Artikkelini osoittaa menetelmän mahdollisuuksia ja ongelmakohtia sekä täydentää Pihlavan paikallishistoriaa.