Metsäala on
Suomessa mieltynyt menneinä vuosikymmeninä varsin voimakkaasti miehiseksi
ammattialaksi. Naisten määrä metsäalan koulutus- ja työpaikoissa onkin ollut
vähäinen, mutta aivan viime vuosina naispuolisten metsäammattilaisten ja
erityisesti akateemisesti koulutettujen metsänhoitajien määrä on kasvanut
huomattavasti. Artikkelissa pohditaan naismetsänhoitajien aseman kehitystä,
muutosta ja vaikutusta metsäalalla. Ajallisesti tarkastelu ulottuu viime
vuosisadan alusta nykyisyyteen ja osin myös tulevaisuuden haasteisiin. Pääpaino
tarkastelussa on kuitenkin kolmessa viimeisessä vuosikymmenessä ja nykyisessä
tilanteessa. Sukupuolten välisen tasa-arvon näkökulmasta katsottuna naisten
tasa-arvon edistäminen ja uralla eteneminen ei näytä sujuneen metsäalalla aivan
kitkattomasti. Naisten työura  on
yleisesti edennyt hitaammin ja eri tavalla kuin vastaavan koulutuksen saaneilla
miespuolisilla metsänhoitajilla. Naisten ura- ja tasa-arvokehityksen esteistä
ja vaikeuksista huolimatta naisten tuloa voidaan pitää metsäalalla monella
tapaa myönteisenä ilmiönä. Lisäksi toimimalla miesvaltaisella alalla
metsänhoitajanaiset  murtavat osin
tiedostamattaankin sosiaalisia stereotypioita, joita liitetään miehiin ja
naisiin.