JOHDANTO. Creutzfeldt-Jakobin taudin (CJD) ilmaantuvuudeksi Suomessa vuosina 1974-1989 raportoitiin 0,6/1 000 000. Tavoitteenamme oli verrata CJD:n nykyistä ilmaantuvuutta Suomessa aiempaan sekä tutkia taudin ilmiasua, kliinisen diagnostiikan perusteita ja diagnostista viivettä.

MENETELMÄT. Rekisteritutkimus tehtiin Suomessa neuropatologisesti varmennetuista familiaalisista ja sporadisista CJD-tapauksista vuosilta 1997-2012 sekä kaikkien Varsinais-Suomen sairaanhoitopiirin CJD-potilaiden kliiniset tiedot vuosilta 2007-2013.

TULOKSET. Tapauksia oli yhteensä 119. Keskimääräinen vuosittainen ilmaantuvuus oli 1,36-1,44/1 000 000. Yleisimmät ensioireet olivat kognitiivisia, ja suurimmalle osalle kehittyi myoklonioita. Kolmasosalle potilaista CJD-epäily syntyi ensisijaisesti aivojen magneettikuvauksen (MK) perusteella. Diagnoosin mediaaniviive ensi oireista oli kolme kuukautta.

PÄÄTELMÄT. Suomessa ilmaantuvuus näyttää lisääntyneen aiempaan tutkimukseen verrattuna. Muutos johtuu todennäköisesti tietoisuuden ja diagnostiikan kehityksestä. EEG-tutkimuksen lisäksi erityisesti aivojen MK:n parantunut saatavuus näyttää tehostaneen CJD:n diagnostiikkaa. Nykyistä diagnostista viivettä voidaan pitää tyydyttävänä, kun huomioidaan ensioireiden laaja kirjo.