TASA-ARVOISESSA YHTEISKUNNASSA ihmisen kouluttautumismahdollisuudet
eivät riipu hänen sukupuolestaan tai
sosiaalisesta, etnisestä tai alueellisesta taustastaan.
Suomea on pitkään pidetty tasa-arvon mallimaana, jossa
myös PISAn kaltaiset kansainväliset vertailut ovat osoittaneet
tasa-arvon olleen varsin korkealla tasolla. Historiallisesti
meillä on vannottu koulutuksellisen tasa-arvon nimiin ja
katsottu tämän luovan myös yhteiskunnallista tasa-arvoa,
oikeudenmukaisuutta ja hyvinvointia.
Viime vuosina suomalaisenkin koulutuspolitiikan kentässä
on kuitenkin yhä vahvemmin siirrytty kohden uusliberalistista
koulutuspolitiikkaa, jossa vanhat tasa-arvon pyrkimykset
ovat saaneet antaa periksi koulutuksen tehostamispaineille.
Koulutuksen globaalissa valtavirrassa myös paineet
esimerkiksi koulutuksen yksityistämiseen ovat nostaneet
päätään Suomessakin. Julkinen valta on siirtynyt loitommalle
koulutuksen pääohjaajan paikalta ja antanut tilaa koulutusmarkkinoiden
vapaammalle toiminnalle. Tämän kirjan
luvut avaavat näkymiä koulutuksen tasa-arvoisuutta koskeviin
kysymyksiin Suomessa ja vähän laajemminkin maailmalla.
Kirjassa käsitellään koulutuksen tasa-arvon tilaa yleisesti
koulutuspolitiikassa, peruskoulussa ja korkeakoulutuksessa,
maahanmuuttajien asemaa kirjavoituvassa koulussa sekä
nuorten aikuisten koulutus- ja elämäntarinoita. Pyrkimyksenä
on nostaa esiin uusia ja raikkaita ajatuksia siitä, miten
tämän päivän Suomessa menee ja miten voisi mennä.