Yhdysvaltalaisen Don DeLillon (1936-) tuotannon subjektikäsityksen modernistisuudesta ja
postmodernistisuudesta on käyty paljon keskustelua. DeLillo on pääsääntöisesti tulkittu
postmodernistiksi ja suurimmassa osassa DeLillon teoksista tehdyistä tulkinnoista
yhteiskunnallisten voimien on nähty musertavan yksilön toimijuuden, vastuullisuuden ja
yksilöllisyyden. Tutkielmani kyseenalaistaa tämän käsityksen.

Don DeLillon tuotannon yhteiskuntakuvaus on pysynyt koko lailla samanlaisena
ensimmäisestä, vuonna 1971 ilmestyneestä Americana-romaanista viimeisimpään romaaniin Point
Omega (2010). DeLillon yhteiskuntakuvauksen teoretisoinnissa käytän tukenani Jean Baudrillardin
teorioita simulaatioyhteiskunnasta ja representaatioiden todellisuudesta. Baudrillardin teorioissa
autenttisuudelle tai autonomisuudelle ei kuitenkaan ole sijaa, ja siksi käytän The Body Artist -romaanin
tulkinnassa apuna Charles Taylorin autenttisuuteen liittyvää teoreettista kehittelyä sekä
Liisa Saariluoman teoretisointia modernista subjektista. Teoreettinen kehys tähtää romaanin
modernististen piirteiden esille tuomiseen. Tulkintani mukaan The Body Artist onkin ensimmäinen
Don DeLillon romaani, jonka subjektikäsitys ei ole postmoderni tai jälkistrukturalistinen vaan
pikemminkin moderni.

Yksi keskeinen osa romaanin subjektiproblematiikkaa on päähenkilön taiteilijuus. Myös
DeLillon aiemmissa romaaneissa on esiintynyt eri alojen taiteilijoita. The Body Artist-romaanin
päähenkilö Lauren on kehotaiteilija, mikä tuo romaaniin paikan, tilan ja ruumiillisuuden käsitteet.
Näistä käsitteistä versoaa myös vastaus romaanin modernistiseen kysymyksenasetteluun: millä
tavoin ihmisen on mahdollista saavuttaa autonomisuus suhteessa yhteiskuntaan ja miten on
mahdollistaa saavuttaa autenttinen minuus.