Suomalaisen olohuoneen seinälle kuuluu taulu, josta on turha etsiä piilomerkityksiä ja taiteen ismejä. Teos esittää omistajalleen rakasta arkimaisemaa tai henkilöä. Tärkeää on, että sitä katsoessa mieli tyyntyy.

Kuinka syntyy kauniita muistoja herättävä maalaus? Niihin on erikoistunut raisiolainen taiteilija Helena Salminiitty-Suominen (s. 1938). Hänen teostensa haltijat kummastelevat yksityiskohtia ja sitä, miten taiteilijan ikuistama keväinen kuraoja tai kinttupolku näyttää viehättävältä. Taito ei ole syntynyt hetkessä.

 Elämä on koulinut Helena Salminiitty-Suomisesta naisen, jolle mikään ilo tai suru ei tunnu vieraalta. Hänen lapsuuttaan varjostivat talvi- ja jatkosodan pommitukset sekä pula ruuasta. äitinsä taidemaalari Elsa Salminiitty sytytti Helena-tytössä taiteilijakipinän, joka roihahti liekkiin Turun Taideyhdistyksen piirustuskoulussa.

 Perheen perustaminen oli Helena Salminiityn suurin unelma. Kodinhoidon ohella hän maalasi posliinia ja teki keramiikkaa. Lasten vartuttua nainen rohkeni kiertää öljyvärituubien korkit auki. Värien viehätys tempaisi mukaansa sellaisella vimmalla, ettei taiteilija saanut aina syödyksi saati nukutuksi.

 Helena Salminiitty-Suomisen elämänkerta keskittyy hänen tekemäänsä taiteeseen, mutta se on myös naisen, perheen ja arjen historiaa. Elämänkertateos on ennen kaikkea kuvaus ihmisestä, joka on pystynyt lokeroimaan koettelemukset ja katsomaan aina tulevaisuuteen.