Artikkelissa
pohditaan, miten suomalaisten merihistoriallisten museoiden tulisi valita
kokoelmiinsa alan suurimpia esineitä, laivoja. Taloudellisten ja alusten sijoittamiskysymysten
ohella siinä todetaan, että valintaprosessissa keskeisenä tulisi olla aluksen
museoarvo tai kulttuuriperintöarvo, jolloin korostetaan sitä, että kohde on
sosiaalisesti hyväksytty yhteiseksi kulttuuriperinnöksi. Kulttuuriperintöarvon
käsitettä voidaan käyttää valinnan perusteena myös silloin, kun alus
tallennetaan pelkästään dokumentoimalla eikä laivaa säilytetä. Laivan museoarvo
puolestaan rinnastuu sen kontekstitietoon ja museointipäätös muodostetaan
aluksen kunnon, säilyvyyden ja sosiaalisesti tuotetun kulttuurimerkityksen
avulla.

Artikkelissa
esimerkkialuksena on turkulainen museoalus, fregatti Suomen Joutsen. Sen
historia alkaa ranskalaiselta telakalta vuonna 1902. Laivan monivaiheinen
historia tarjoaa mahdollisuuden tarkastella useita yhteisöjä, jotka ovat
toimineet eri aikoina aluksella. Alus on ollut näiden yhteisöjen fyysinen,
materiaalinen maailma, mutta myös toiminnallinen, yhteisöllinen ja kulttuurinen
ympäristö