Opinnäytetyössä tarkastellaan yksityisen digitaalisen tiedon pitkäaikaissäilytyksen nykytilaa
ja selvitetään yksityisille arkistonmuodostajille tarjolla olevia ratkaisuja. Opinnäytetyö pohjautuu
käsitteelle yksityinen digitaalinen tieto. Sillä tarkoitetaan tässä työssä yksityisen henkilön
tai yhteisön tuottamaa syntysähköistä tai digitoitua tietoa. 

Työssä tutkittiin sisällön analyysin avulla millaisia yksityisen digitaalisen tiedon tallentamiseen
suunnattuja palveluja on olemassa ja mitä ne käyttäjille tarjoavat. Laajemmin käsiteltiin
kolmea palvelua, jotka tarjoavat yksityisen tiedon säilyttämistä, järjestämistä ja jakamista.
Palveluita verrattiin Digitalia-tutkimuskeskuksen Kaakkois-Suomen ammattikorkeakoulussa
kehittämään Kansalaisarkistoon. 

Yksityisen digitaalisen tiedon tallentaminen on sekava kenttä. Tiedon päätyminen muistiorganisaatioihin
ja tutkimuksen lähdeaineistoksi on epävarmaa ja epätodennäköistä. Yksityisille
käyttäjille on tarjolla runsaasti tiedon tallennus- ja järjestämispalveluita, joista useimmat
vertautuvat sosiaaliseen mediaan. Niissä pääpaino on digitaalisen minän rakentamisessa
sekä sen jakamisessa määritellylle yhteisölle. Useimmat palvelut eivät huomioi tiedon
pitkäaikaissäilytystä tai mahdollista tutkimuskäyttöä. 

Kansalaisarkisto on kansainvälisestikin poikkeuksellinen palvelu. Sen taustaorganisaatiot
poikkeavat selkeästi kaupallisista toimijoista. Muistiorganisaation asiantuntemukselle rakentuva
palvelu voi taata tiedon laadun tutkimuskäyttöä varten. Keskeisin ongelmakohta
tällä hetkellä on palvelun käytön monimutkaisuus verrattuna kaupallisiin vaihtoehtoihin. 

Yksityisen digitaalisen tiedon tallentamiseen tarjotut palvelut voisivat toimia arkistojen nykyajan
dokumentoinnin välineinä, joissa asiantuntijuus voidaan jakaa arkiston ja arkistonmuodostajan
kesken. Keskeinen haaste on tehdä palveluista houkuttelevia tiedon tallennuksen,
järjestämisen ja jakamisen paikkoja, joista arkistot voivat valikoida kokoelmiinsa otettavat
kokonaisuudet yhdessä käyttäjien kanssa.