Artikkelissa otetaan vertailevaan analyysiin realistien ja pragmatistien erilaiset tavat ymmärtää evolutionaarinen lähestymistapa yhteiskuntatieteissä. Siinä, missä realistit katsovat darwinilaisuuden tarjoavan yhteiskuntatieteille välttämättömän ontologisen perustan, toimijan näkökulmasta tutkimusta tekevät pragmatistit ymmärtävät Darwininsa metodologisesti. Realistien sui generis -luonteiset yhteiskunnan ja mielen konseptit rinnastetaan pragmatistien deweyläisperäiseen sosiaalisen toiminnan analyysiin. Jos ymmärretään, että yhteiskuntatieteet eivät eroa toisistaan kohteidensa ontologisten erojen nojalla vaan ainoastaan erilaisten kysymyksenasettelujensa vuoksi, voidaan yhteiskuntatieteellistä tutkimusta tehdä pitkälti yhdenmukaisella metodologialla. Yhteiskuntatieteelliset tutkimukset saavat omaleimaisuutensa erityisistä ongelmanasetteluistaan. Kyse on aikaan, paikkaan ja näkökulmiin sidotuista tutkimusongelmista, joita on paras ratkaista mahdollisimman tarkkarajaisten tapaustutkimusten kautta.