Ennakointikertomus sopii sekä kirjallisuudenopetuksen että eettis-moraalisista kysymyksistä käytävien keskusteluiden välineeksi. Vaikka ennakointikertomuksen sisältöön vaikuttaa oppilaan motivaatio ja asenne kirjoittamiseen, ei ole sattuma, mitä oppilaat ennakointikertomuksiinsa kirjoittavat. Ennakointikertomusta kirjoittaessaan oppilas kuvaa emotekstiin liittyvää persoonallista kokemustaan sekä tietoisesti että tiedostamattomasti, mikä on tärkeää kirjallisuuden maailmaan astuttaessa. Fiktiivisen kirjallisuuden käyttämisen etuna eettis-moraalisessa keskustelussa pidetään eettis-moraalisen aiheen etäännyttämistä keskustelijoiden omasta elämänpiiristä, jolloin eettis-moraalisesta kysymyksestä on helpompi keskustella (kirjallisuuskasvatuksesta luku 4.4). Myös ennakointikertomusten käyttö toimii etäännyttävästi. Yläkoululaisen voi olla vaikea kertoa luokkakeskustelussa omia mielipiteitään, mutta käytettäessä ennakointikertomuksia kirjallisuuden tulkintaan ja eettis-moraaliseen keskusteluun oppilas saa varmuutta vastaukseensa, kun huomaa, että luokassa on oppilaita, jotka tuottavat ajattelevat samoin kuin hän. Lisäksi omasta tulkinnasta on helpompi puhua, kun tulkinta on etäännytetty kirjoittamalla siitä ennakointikertomus.