Uudet valtakunnalliset opetussuunnitelman perusteet valmistuvat vuoden 2014 loppuun mennessä. Perusteiden uudistamisella halutaan vastata voimakkaasti muuttuvan maailman haasteisiin (Halinen, Holappa & Jääskeläinen 2013). Perusteiden ohjaustehtävä pysyy kuitenkin edelleen ennallaan, sillä niiden tarkoitus on esittää yksiselitteisesti mitä opetuksen tulee suomalaisessa perusopetuksessa sisältää (Sarjala & Suopohja 2000). Opetussuunnitelman perusteet -asiakirjan tulee myös olla koulujen ja opettajan työtä selkeästi ohjaava kokonaisuus. Tässä artikkelissa etsitään vastauksia kysymyksiin, minkälaista opetussuunnitelman perusteiden, kirjoitetun opetussuunnitelman välittämä ohjaus on ja kuinka paljon ohjauksesta kohdistuu selkeästi opettajaan ja opetukseen. Näkökulmana on suomalaisen peruskoulun opettajan ohjaus opetussuunnitelman keinoin. Artikkelin aineistona ovat ”Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004” -asiakirja sekä siihen tehdyt muutokset ja täydennykset vuodelta 2010. Analysoitavana ovat opetussuunnitelman perusteiden virkkeet, joita tarkastellaan tekstin sisällönanalyysin keinoin. Tuloksista ilmenee, että opettajan ja opetuksen ohjaukseen selkeästi kohdistuvaa tekstiä on opetussuunnitelmassa hyvin vähän, kun sen sijaan informoivaa, valistavaa tai epäsuoraa ohjausta ilmentävää tekstiä on runsaasti. Tulosten perusteella pohditaan opetussuunnitelman perusteiden teoreettista taustaa erityisesti perinteisten Curriculum- ja Lehrplan-koulukuntien ajattelun näkökulmasta sekä nykyisten perusteiden ohjaustehtävää ja tämän ohjauksen yhteyttä opettajan autonomiaan.

Asiasanat: opetussuunnitelman perusteet, opetussuunnitelmakoulukunnat, opetussuunnitelman ohjaus, opettajan autonomia