Tarkastelen väitöstyöhöni pohjautuvassa artikkelissa kielenkäyttöä, jolla opettajakoulutuksessa
ohjattiin naisoppilaita oikeanlaisen naisen ja naisopettajan rooleihin. Puhe ja kielenkäyttö vaikuttavat
- toiset heikommin, toiset hyvinkin rajusti meihin ja maailmaamme, yhteisön toimintaan ja
siihen miten toimintojen puitteita rakennetaan. Aineistoni koostuu rangaistustapauksista, jotka
on kirjattu viiden opettajaseminaarin opettajakokousten pöytäkirjoihin 1863 – 1962. Analysoin
kuvauksia oppilaiden rikkomuksista ja näistä kuvauksista rakennettuja diskursseja. Seminaarien
naisoppilaiden poikkeavuus peilautuu vaatimuksiin, jotka liittyivät oikeanlaisen naiseuden malliin,
toiseuden sisältävän ”tosinaiseuden” malliin, joka toi naisopettajien rooliin myös kansanäitiyden
mallin sekä opettajan mallikansalaisuuteen. Mallikansalaisuuden vaatimukset olivat teoriassa
samat kaikille, mutta käytännössä naisoppilaille tulevina naisopettajina ja kansanäiteinä
liitettiin sen lisäksi yleisiä naisihanteeseen ja äidinrooliin liittyviä vaatimuksia.