Tarkastelen artikkelissa elinikäisen oppimisen subjektiviteetin
muutosta Euroopan Unionin ja sen edeltäjän, Euroopan Neuvoston
raporteissa. Analysoin käsitettä tai ideologiaa elinikäisen
oppimisen kolmessa eri sukupolvessa (ks. esim. Rubenson
2006). Tutkimusaineisto käsittää kolme dokumenttia, joista jokaista
voidaan pitää sukupolviensa merkittävimpinä. Esittelen
niissä määritellyt ongelmat, tavoitteet ja ratkaisut tiivistetysti.
Kiinnostus suuntautuu erityisesti elinikäisen oppimisen käsitteen
määrittelyn ja tavoitteiden muutokseen – nämä tekijät
muokkaavat myös käsitystä vaadittavasta subjektista. Huomio
kiinnittyy siihen, kuinka erilaiset subjektivaation tavat rakentuvat
näissä strategioissa eksplisiittisesti. Artikkelin teoreettinen
ja analyyttinen näkökulma muodostuu foucault´laisista lähtökohdista
ja tutkimuksen teoreettis-menetelmällisenä tavoitteena
on soveltaa Foucault´n neljää eri subjektivointitapaa politiikkatekstien
analysoinnissa.Tämän tutkimuksellisen kehikon kautta pyritään muodostamaan kuva, miten subjektivaatiotavat
ovat muuntuneet vajaan viidenkymmenen vuoden aikana ja
kuinka niiden kautta subjektia on rakennettu muuttuvan moraalin
mukaisesti. Subjektivaatiotavat toimivat tutkimukseni
analyyttisina työkaluina. Vaikka argumentoin edellä subjektiviteetista
ja subjektivaation tavoista, tutkimuksessa tavoitetaan
pikemminkin subjektion taso (ks. Pyykkönen 2015). Tarkoituksena
on tutkia subjektivaation tapojen ilmentymiä tekstistä ja se
kuinka yksilö näitä toteuttaa jää artikkelin ulkopuolelle.