Artikkeli esittää heuristisen mallin kertomusten eettisen potentiaalin
ja vaarojen erittelyyn ja arvioimiseen. Se edustaa kontekstualisoivaa
lähestymistapaa, jonka mukaan kertomusmuoto itsessään ei ole eettinen
tai epäeettinen, vaan kertomusten eettinen merkitys muotoutuu niiden
kertomisen, tulkinnan ja käytön konteksteissa – osana kulloistakin
maailmallista tilannetta, jossa ne toimivat. Artikkelissa tutkitaan
tästä näkökulmasta erilaisia tapoja, joilla kertomukset voivat olla
eettisesti arvokkaita tai ongelmallisia. Artikkelin esittämä heuristisen
malli tarjoaa välineitä analysoida ja arvioida kertomusten eettistä
potentiaalia ja vaaroja kuudesta näkökulmasta kysymällä, 1)
laajentavatko vai supistavako kertomukset mahdollisen tajuamme, 2)
kehittävätkö vai hämärtävätkö ne itseymmärrystämme, 3) edistävätkö vai
haittaavatko ne toisten kokemusten ymmärtämistä niiden
ainutkertaisuudessa, 4) osallistuvatko ne osallistavien vai
poissulkevien kerronnallisten välitilojen rakentamiseen, 5) kehittävätkö
vai heikentävätkö ne kykyämme tarkastella maailmaa eri näkökulmista ja
6) toimivatko ne eettisen tutkimisen vai dogmatismin muotoina.
Dikotomioiden sijaan tarkoitus on rakentaa janoja, jotka auttavat sekä
fiktiivisten että ei-fiktiivisten kertomusten eettisen ulottuvuuden
erittelyssä. Artikkelissa mallia testataan analysoimalla sen valossa
pohjoismaisen lehdistön lokakuussa 2017 julkaisemaa Sofi Oksasen avointa
kirjettä Melania Trumpille. Mallin tarjoamat kuusi näkökulmaa auttavat
tuomaan esiin Oksasen kirjeen ambivalentin kompleksisuuden ja
erittelemään differentioidusti tapoja, joilla kirje yhtäältä tekee
näkyväksi alistavia kulttuuristen tarinamallien mekanismeja ja toisaalta
itse sortuu näiden mallien uusintamiseen. Samalla analyysi osoittaa
tutkijan kriittisen itsereflektion merkityksen sekä sen, ettei mallia
tulisi käyttää yksinkertaiseen kertomusten eettiseen pisteyttämiseen
arviointijanoilla. Kertomusten eettisesti relevanttien ulottuvuuksien
erittelyyn tarkoitettua mallia sovellettaessa on tärkeää muistaa, että
kertomusten monisyisyyden ymmärtäminen vaatii viime kädessä pikemmin
tulkintaa kuin lokerointia.