Sain tilaisuuden pyöräillä Münsterissä, joka on julistautunut ja nähtävästi myös tunnustettu Saksan pyöräilypääkaupungiksi, tänä keväänä pari kuukautta. Kaupungissa on noin puoli miljoonaa polkupyörää, ja niitä myös käytetään varin ahkerasti.  Kokemus oli varsin hämmentävä, eikä kaikin puolin vain positiivinen.

Päällimmäinen tunne pyöräillessä oli jatkuva vaatimus äärimmäisestä tarkkaavaisuudesta, ja asioiden yllätyksellisyys. Koskaan ei voinut olla varma miten tuli toimia. Välillä tuli ajaa autojen joukossa, välillä oli oma erillinen pyörätiensä, välillä tarkoitus oli ajaa jalankulkijoiden joukossa.  Muualla kuin aivan ydinkeskustassa pyörätiet oli periaatteessa merkitty punaisella värillä, punaisella asfaltilla tai kivetyksellä, tai edes punaisin reunamaalein, mutta kaikkialla tämä ei ollut onnistunut, ja väri on tunnetusti haalistuvaa.