Tutkimukseni tarkastelee addiktion ja toiminnan välistä suhdetta. Addiktiolla tarkoitetaan yleensä käyttäytymistä, jota ohjaa voimakas toistuva halu. Addiktit eli addiktoituneet yksilöt ovat riippuvaisia halunsa kohteesta. Tämä herättää kysymyksiä yksilöiden toimijuudesta. Tarkastelen kuutta filosofista näkemystä addiktiosta. Näiden perusteella voidaan todeta, että addiktion keskeiset filosofiset kysymykset liittyvät tyypillisesti vapauteen. Pyrin osoittamaan, että tämä ei ole oikeanlainen kysymyksenrajaus, vaan addiktion filosofinen haasteellisuus ulottuu metafyysisen vapauskeskustelun ulkopuolelle normatiivisuuteen ja moraaliin.

Analyysini tekojen vapaudesta tarkastelee tekojen hallintaa ja toimijan aktiivisuutta. Addiktiiviset teot eivät näytä eroavan muista teoista ainakaan niiden vapauden tai ei-vapauden suhteen. Huomio on tärkeä, koska tyypillisesti addiktiivisen toiminnan ja addiktien toimijuuden ajatellaan poikkeavan juuri vapauteen liittyvällä tavalla ei-addiktiivisesta toiminnasta. Kun toimintaa tarkastellaan moraalisen vastuun kannalta, addiktion ja addiktiivisen toiminnan ongelmallisuus nousee esiin. Tämä vihjaa, että addiktio on jotain sellaista, mikä saa muut arvostelemaan addiktien toimintaa.

Pelkästään vapauteen keskittyvä addiktion analysointi jättää addiktien mahdolliset toimintavaikeudet huomiotta ja sivuuttaa addiktien mahdollisen vaivannäön toimia addiktionsa vastaisesti. Tällainen tulkinta saa addiktit esimerkiksi moraalisen vastuun kannalta epäreiluun asemaan, koska toiminta addiktiivista halua vastaan vaatii paljon enemmän ponnistelua kuin ei-addiktin kieltäytyminen potentiaalisesta addiktiivisesta toiminnasta. Tutkimukseni tuo esiin, että addiktiivisissa teoissa ongelma on jokin muu teon ja toimijuuden aspekti kuin este vapaudelle. Mahdollisuus olisi ymmärrettävä muulla tavalla kuin pelkkänä kyvykkyytenä. Addiktit eivät lähtökohtaisesti ole kyvyttömiä toimimaan vastoin addiktiotaan. Myös pelkkä toiminnan rationaalisuuden virhe on riittämätön selittämään addiktiivisen toimintaa. Sen sijaan, jos rationaalisuuden ajatellaan olevan normatiivista siinä mielessä, että meillä on perusteita toimia järkevästi, tiettyjen jaettujen inhimillisten päämäärien mukaisesti, voidaan addiktiivista toimintaa selittää paremmin.

Suomen Kulttuurirahaston keskusrahasto, Turun Suomalaisen Yliopistoseuran Valto Takalan rahasto, Turun yliopiston stipendirahasto, Turun Yliopistosäätiö, Valtakunnallinen filosofian tohtoriohjelma, Brocher Foundation ja Oy Ahlskog Leather Ab ovat tukeneet tutkimukseni valmistumista.

Asiasanat: Addiktio, vapaus, pakottavuus, teko, toiminta, tahto, rationaalisuus, moraalinen vastuu