Artikkelissa käsitellään tilanteita, joissa yksityishenkilöitä voidaan verottaa elinkeinoverolain perusteella TVL:n mukaan toimitetun verotuksen sijaan. Usein nämä tilanteet liittyvät joko rakentamis- ja kiinteistöalaan sekä muuhun sijoitustoimintaan, ja monesti henkilöt eivät itse miellä toimintaansa elinkeinotoiminnaksi. Artikkelissa käsitellään tarkemmin ns. kirvesmiestapauksia, perustajaurakointia ja laajoja rakennushankkeita, asuinhuoneisto-osakkeilla tehtäviä toimenpiteitä sekä arvopaperisijoittamista. EVL-verotus edellyttää yleensä henkilön omaa huomattavaa panosta ja aktiivisuutta, mutta taloudelliselta luonteeltaan identtisiä sijoituksia, kuten suoria sijoituksia kiinteistöihin taikka epäsuorasti kiinteistörahastoihin, saatetaan silti verottaa eri tavalla. EVL 1 ja 2 §:stä johdetut elinkeinotoiminnan kriteerit eivät ole täsmentyneitä, ja lainsoveltamistilanteisiin liittyy henkilöverotuksessakin tiettyä häilyvyyttä sekä ennakollista seuraamusharkintaa, vaikka toiminnan liiketoimintaluonteen pitäisi olla ratkaisevaa. Jotta henkilöt pystyisivät paremmin varautumaan tulevaan verokohteluun, olisi myös henkilöverotuksen osalta tarpeellista, että elinkeinotoiminnan kriteereitä selkeytettäisiin nykyisestä. Yksityishenkilölle verolain valinnalla on merkitystä sekä verokantaan että verotettavan tulon määrään.