Sellaiset historiantutkimuksen alat, kuten
arjen historia, mikrohistoria, mentaalihistoria ja psykohistoria ovat yhä
enemmän ja avoimemmin lainanneet ja soveltaneet muissa ihmistieteissä
kehitettyjä teoreettisia malleja ja tutkimusmenetelmiä. Samalla kun poliittisen
historian, sosiaalihistorian ja taloushistorian tutkimukseen on omaksuttu
menetelmiä em. historian aloja vastaavien strukturoivien sosiaalitieteiden
piiristä, ovat mm. kirjallisuustiede ja kielitiede sekä niiden erilaiset
teoreettiset suuntaukset avanneet mielenkiintoisia näkökulmia myös
historiantutkimuksen kenttään. 

Diskurssianalyysi, jota eri muodoissaan
sovelletaan laajalti yhteiskuntatieteissä ja kielitieteissä, on herättänyt yhä
enemmän mielenkiintoa myös historiatieteissä. Esimerkiksi myyttitutkimuksen,
narratologian ja retoriikantutkimuksen menetelmien soveltaminen historian
tutkimusongelmiin  yleistyy
todennäköisesti jo lähitulevaisuudessa.

Keskityn tässä artikkelissa kuvaamaan erityisesti kirjallisuustieteen ja kulttuurintutkimuksen piirissä kehitettyä narratologiaa, mutta sivuan lyhyesti myös muita diskurssianalyysin laajan sateenvarjon alle sijoittuvia näkökulmia ja tutkimusmenetelmiä, kuten uutta retoriikkaa ja siihen liittyvää argumentaatioanalyysia.