Sisäilman laatua heikentäviä altisteita kosteusvauriokohteissa ovat riittämättömän ilmanvaihdon ohella kosteusvauriomikrobit, kemialliset materiaaliemissiot ja erilaiset hiukkaset. Ongelmien ratkaisuksi on tarjolla erilaisia korjauksia, tiivistyksiä, kotelointeja, kapselointeja, desinfektiomenetelmiä, pinnoituksia, ionisointia ja ilmanpuhdistimia. Harvoin ryhdytään ensiapuna korjaamaan puutteellista ilmanvaihtoa. Korjaavien toimentpiteiden, desinfektiotuotteiden ja muiden tilapäisratkaisujen laajasta käytöstä huolimatta niden tahosta, terveyshyödyistä ja turvallisuudesta ei ole käytettävissä systemaattista tutkimustietoa ja viranomaisohjeita. Tässä artikkelissa esitellään kokemuksia puhdistimien käytöstä ja niiden terveyshyödyissä havaituista eroista. Osa tutkimuksiin osallistuneista yrityksistä on kieltänyt tulostensa julkaisemisen.