Tiivistelmä: Vanhempainetuussääntely kertoo heteronormatiivisen
ydinperheen tarinan. Lainsäädännössä määritellään tyhjentävästi vanhemman
identiteetin mukaan, mihin etuuslajeihin ja kuinka pitkään etuuslajeista
koostuvaan etuuskausikokonaisuuteen vanhemmalla on oikeus. Oikeus kaikkiin
etuuslajeihin ja pisimpään etuuskausikokonaisuuteen on vain äidin kautta
rakentuvalla ydinperheellä.

Vanhempainetuuksien rakentaminen aikuisten yksilöllisiksi oikeuksiksi on
piilottanut näkyvistä perhekokonaisuudet ja lapsinäkökulman. Perhekokonaisuuksien
perusteella erilaiset perheet, vanhemmat ja lapset ovat erilaisessa asemassa
suhteessa toisiinsa. Vanhempainetuusjärjestelmä on rakentunut vanhemmuuden
tyhjentävien ja ulossulkevien määrittelyiden taistelutantereeksi.
Lakimuutoksissa sääntelyn varsinainen tarkoitus, lapsen kotihoidon turvaaminen,
on jäänyt taustalle.

Artikkelin tavoitteena on tehdä SVL 9 luvun mukaisen
vanhempainetuussääntelyn perheisiin liittyvät rakenteet näkyviksi ja pohtia,
kuinka rakenteista johtuvat ongelmat perheiden yhdenvertaisuudelle voitaisiin
ylittää. Ratkaisuksi ehdotetaan lasten oikeuksien huomioimista. Lapsinäkökulman
kautta vanhempaan liittyvät tekijät menettävät merkitystään ja lainsäädäntö
avautuu perheiden moninaisuudelle.

Asiasanat: oikeuden ja sukupuolen tutkimus, lapsioikeus,
vanhempainpäiväraha, yhdenvertaisuus, syrjintä