Merikarvian ja merikarvialaisten historiaa 1860-luvulta 2000-luvulle. Teos alkaa pitkien kestojen esittelyllä. Teoksen ensimmäinen
luku käsittelee Merikarvian alueen maiseman sekä väestö- ja elinkeinorakenteen
piirteiden muotoutumista. Se etenee vesistöjen muutoksista väestön muutoksiin. Paikallista elämänmuotoa
muokanneet maatalous ja kalastuselinkeino avaavat merikarvialaisuuden
perusrakenteita myös sellaiselle lukijalle, joka ei itse ole perehtynyt alueen
menneisyyteen. Seuraavaksi tarkastellaan Merikarvian kasvua seurakunnasta kunnaksi
ja kirkonkylän muuttumista kuntakeskukseksi. Hengellistä elämää on pyritty
avaamaan mahdollisimman monesta näkökulmasta, jotta se asettuisi selittämään
paikkakunnan moninaisia ajattelutapoja, ryhmien välisiä jännitteitä ja
perinteitä, mistä edetään hyvinvointivaltioon ja koulu- ja kieliolojen muutoksiin.1900 luvun allkuvuosikymmenten poliittisen kahtia jakautuneisuuden ilmapiiriin on otettu kaksi näkökulmaa,
jotka omalta osaltaan selittävät tyypillistä suomalaista paikallisyhteisöä aina
1970-luvulle asti leimannutta poliittisen kahtia jakautuneisuuden perintöä.
Ensimmäinen näkökulma avaa ja tekee paikallisella tasolla ymmärrettäväksi vuoden
1918 sotaa. Toinen näkökulma kohdistuu sisällissodan jälkeisen paikallisyhteisön
jokapäiväistä elämää 1920-luvulta aina 1930-luvun lopulle värittäneisiin vapaaehtoisiin
maanpuolustusjärjestöihin, jotka lakkasivat olemasta vuonna 1944.

Taiteiden, sivistyksen ja urheilun käsittely etenee kirjaston
perustamisesta urheiluseurojen toimintaan. Väliin mahtuu aatetta jos
jonkinlaista, kuorolaulua, musisointia ja hääjuhlia. Yhteisöä elättänyt sahatyö,  kauppa ja muu merellinen toimeliaisuus sekä kunnalliselämän muotoutuminen ovat saaneet omat lukunsa. Teoksen viimeinen luku käsittelee sitä, miten maisema ja kulttuuriperintö muodostuvat niitä vaalivan yhteisön resursseiksi.