Tämän artikkelin pääkysymyksenä on, millainen oli Josif Stalinin johtaman NKP:n käsitys kansasta, kansakunnasta ja valtiosta ja miten se näkyi suhtautumisessa uuden ’sosialistisen kansakunnan’, virolaisten, historiaan Stalinin valtakauden lopulla eli 1940-luvun lopulta vuoteen 1953. Kysymyksen voi esittää myös toisin: Miten virallinen nationalismi ilmeni stalinistisessa kertomuksessa Viron historiasta? Pyrin vastaamaan kysymykseen paitsi vertailemalla Stalinin kansa-, kansakunta- ja valtio-käsityksiä Leninin vastaaviin käsityksiin, myös analysoimalla sitä tapaa, jolla NKP pyrki hyödyntämään historiaa ja historiankirjoitusta propagandassaan. 

Viron sosialistinen neuvostotasavalta ja sen historiankirjoitus on oiva esimerkki siitä, miten vaikeata on yrittää saada ihmisiä samastumaan sellaiseen ylhäältä annettuun kertomukseen, joka nojaa negaatioihin, varsinkin etnisesti, kielellisesti ja kulttuurillisesti suhteellisen eheän yhteisön jakaman historiakokemuksen ja sen jäsentämän kollektiivisen identiteetin kieltämiseen. Mielenkiintoisen kysymyksestä tekee se, että Stalinin NKP:lla ei ollut aiempaa kokemusta siitä, miten kansainväliseen järjestelmään monin tavoin etabloitunut ja integroitunut kansallisvaltio tulisi pyyhkiä pois ihmisten mielistä. Käytännössä puolue sovelsi virolaisiin, latvialaisiin ja liettualaisiin kohdistetussa historiapropagandassa samanlaista retoriikkaa ja dogmatismia kuin muuallakin Neuvostoliitossa.