Kasviarkeologia
tutkii esihistoriallisten asuinpaikkojen, keskiaikaisten kaupunkien ja
maaseutukohteiden maaperästä tai vaikka laivahylkyjen lastista löytyneitä
kasvijäänteitä, erityisesti kasvien siemeniä ja viljojen jyviä. Löytöjen
perusteella voidaan muun muassa päätellä, mitä kasveja ympäristössä on kasvanut,
mitä viljeltiin, mitä luonnonkasveja kerättiin ravinnoksi ja lääkkeeksi tai
mikä oli kauppatavaraa. Kasvien käytön historiaa on tutkittu yhdistämällä
arkeologian, geologian, historian ja kasvitieteen menetelmiä ja alaa kutsutaan paleoetnobotaniikaksi,
arkeobotaniikaksi tai makrofossiilitutkimukseksi.