Yleinen keskustelu on antanut ymmärtää, että suomalaisten asenteet huono-osaisia kohtaan olisivat koventuneet. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme väestöaineistolla sitä, kuinka ansaitsevina kollektiivisesti järjestettyyn taloudelliseen apuun toimeentulotuen saajat nähdään Suomessa sekä sitä, missä määrin suomalaisten mielipiteitä voidaan selittää sosiaalisella asemalla, puoluekannalla ja demografisilla tekijöillä. Ansaitsevuutta lähestymme erilaisten kriteerien kautta. Analysoimme CARIN-mallin viidestä ulottuvuudesta neljää: kontrollia, vastavuoroisuutta, identiteettiä ja tarvetta. Aineistona käytämme vuonna 2015 kerättyä kyselyaineistoa (N=1003). Analyysimenetelminä käytämme suoria jakaumia ja binaarista logistista regressioanalyysiä. Tulosten mukaan kansalaiset suhtautuvat varsin myönteisesti toimeentulotuen saajiin ja arvioivat heidän ansaitsevan apua. Asenne-erot eri selittävien tekijöiden suhteen ovat maltilliset. Korkeasti koulutetut, työttömät, pienituloiset, vihreitä ja vasemmistopuolueita äänestäneet sekä ikääntyneet suhtautuvat myönteisemmin tuen saajiin kuin muut.