Elektronisen popmusiikin pioneeriyhtyeen Kraftwerkin audiovisuaalinen ja musiikillinen olemus hahmottui 1970-luvun Saksan liittotasavallassa, mutta yhtye kiinnittyi musiikillisesti, lyriikaltaan ja teemoiltaan tiiviisti maailmansotienväliseen aikaan sekä Länsi-Saksan jälleenrakennuskauteen. Yhtye teki musiikkia, joka sai inspiraationsa moottoriteistä, ydinvoimasta, radiotekniikasta ja rautateistä. Kraftwerkille koneet symboloivatkin yhteiskunnallista ja materiaalista edistystä sekä modernismissa yhdistyvää teknisen ja taiteellisen luovuuden yhteensulautumista. Käsittelen artikkelissani Kraftwerkin suhdetta modernismin historiaan sekä Saksan menneisyyteen. Käyttäen näkökulmana mm. utooppisen nostalgian käsitettä osoitan, että Kraftwerkin asettuminen modernismin jatkumoon ja samalla oman aikansa rock-kulttuurin ulkopuolelle, oli yhtyeeltä vakava yritys popularisoida, elävöittää ja uudistaa eurooppalaisen modernismin keskeisiä ideoita ja korostaa niiden merkitystä identiteettiä luovana positiivisena voimana. Väitän lisäksi, että Kraftwerkin menneiden utopioiden ja historiallisten potentiaalien kaipuu sekä edistyksen idean uudelleen löytäminen kumpusivat myös tyytymättömyydestä Saksan liittotasavallan konservatiivista ja menneisyydestä vaiennutta valtakulttuuria kohtaan.