Johdanto: Alkoholi on eräs käytetyimmistä nautintoaineista. Suurimmalle osalle alkoholinkäyttäjistä alkoholi ei juurikaan aiheuta haittoja, mutta alkoholin ongelmakäyttö on kuitenkin erittäin yleistä. Vakavin alkoholin ongelmakäytön muoto on alkoholiriippuvuus. Alkoholiriippuvuutta on esiintynyt varmasti niin kauan kuin alkoholia sisältäviä juomia on ollut saatavilla. Kun tämä ilmiö on havaittu, on sitä pyritty selittämään ja ymmärtämään sekä jollakin tapaa hoitamaan. Alkoholiriippuvuuden keskeiset kysymykset liittyvät siihen, mitä alkoholiriippuvuus oikein on ja millaisena tilana meidän olisi sitä pidettävä. Näihin kysymyksiin on pyritty vastaamaan teoretisoinneilla, joita kutsutaan alkoholiriippuvuuden selitysmalleiksi. Artikkelin tarkoituksena on perehtyä erilaisiin alkoholiriippuvuuden selitysmalleihin ja selvittää, pohjautuvatko erilaiset alkoholiriippuvuuden lääkehoitomuodot erilaisiin selitysmalleihin alkoholiriippuvuudesta. Tulokset: Alkoholiriippuvuudesta keskusteltaessa alkoholiriippuvuuden moraalinen selitysmalli ja alkoholiriippuvuuden sairausmalli ovat usein vastakkain. Vanhimpana selitysmallina alkoholiriippuvuuden moraalinen selitysmalli korostaa alkoholiongelman moraalisia seikkoja. Tämän mallin perusteella alkoholiriippuvaista henkilöä voidaan pitää moraaliltaan ja tahdonvoimaltaan heikkona. Alkoholiriippuvuuden sairausmallin mukaan alkoholiriippuvuus on selkeästi luokiteltavissa aivoperäiseksi sairaustilaksi. Näin ollen moraalisilla tekijöillä tai tahdonvoimalla ei ole asian suhteen mitään tekemistä. Suomessa alkoholiriippuvuuden lääkehoitomuotoina käytetään tyypillisesti disulfiraamia, naltreksonia, akamprosaattia ja nalmefeenia. Analyysin perusteella voidaan todeta, että disulfiraamihoidon taustalla on eniten alkoholiriippuvuuden moraaliselle selitysmallille ominaisia tekijöitä, ja naltreksoni-, akamprosaatti- ja nalmefeenihoidon taustalla on vahvemmin alkoholiriippuvuuden sairausmalli. Johtopäätökset: Koska alkoholiriippuvuuden selitysmallit ovat monitahoisia kokonaisuuksia, tiettyjä lääkehoitomuotoja ei voida täysin ehdottomasti liittää yhteen tiettyyn alkoholiriippuvuuden selitysmalliin. Tästä huolimatta voidaan todeta, että erilaisten lääkehoitomuotojen taustalla on tekijöitä, jotka ovat selvästi tietylle alkoholiriippuvuuden selitysmallille ominaisia.