Voiko menneisyyden ihmisistä kirjoittaa mitä tahansa, kunhan kuvaus on tosi?

Historiaa on vääristelty ja käytetty propagandan välineenä, mutta myös totuuteen vilpittömästi
pyrkivä historiantutkimus voi olla moraalisesti kyseenalaista.
Esimerkiksi henkirikoksia tai intiimisuhteita tutkittaessa on otettava
huomioon kuolleiden ihmisarvo ja yksityisyyden suoja.


Arkaluontoisten ja kohteelleen nöyryyttävien yksityiskohtien esiin
nostaminen voi olla myös tarpeellista, jos se antaa äänen muuten
vaiennetuille ihmisille, kuten köyhille, sairaille, rikollisille ja
prostituoiduille. Tutkija joutuu pohtimaan, mikä on tirkistelyä ja
skandaalinhakuisuutta, mikä taas eettisesti perusteltua menneisyyden
moninaisuuden ymmärtämistä.

Historiantutkimuksen etiikka on
ensimmäinen suomenkielinen käsikirja historiantutkimuksen moraalisista
ulottuvuuksista. Se antaa välineitä pohtia ja ratkaista olennaisia
tutkimuseettisiä kysymyksiä, joita kohtaavat niin ammattihistorioitsijat
kuin sukututkijatkin.