Eläkeläisten lukumäärä Suomen kaupungeissa lisääntyy, silti heidän kaupunkitilan käyttöään ei ole vielä paljoa tutkittu. Tässä artikkelissa tarkastelen eläkeläismiesten porukointia keskisuuren suomalaisen kaupungin keskusaukiolla. Olen lähestynyt aihetta osallistuvan havainnoinnin ja haastatteluiden avulla. Porukoinnin ymmärtämiseen käytän apuna Henri Lefebvren (1991/1974) tilan sosiaalisen tuottamisen teoriaa sekä Georg Simmelin (1999/1908) ajatuksia seurallisuudesta. Eläkeläismiehiä vetää kaupunkiaukiolle yhdessä koettu seurallinen hetki, jonka myötä heidän porukat ovat vakiintuneet osaksi kaupunkitilaa. Porukointien sosiaaliseen järjestykseen vaikuttaa niin seurallisuuden kuin yhteiskunnan laajemmatkin säännöt. Artikkelin tarkoituksena on lisätä tietoa eläkeläismiesten kaupunkitilan käytöistä.